Mä kattelen sen levollisia
kasvoja. Se näkee varmaan unia jostain tosi kauniista. Ehkä kesästä,
makeista marjoista ja suurista rannoista. Vehreistä metsistä ja viljan
tuoksuisista pelloista. Sen suupielet vääntyy hymyyn ja silmät
viiruiksi. Tiedän että se on onnellinen.
Mä käännän katseeni pois ja puristan käteni nyrkkiin. Kynnet
painuvat syvälle kämmeneen ja saa suuni vääntymään mutrulle. Mä puristan
kovemmin ja tunnen suloisen, kristallin kirkkaan kyyneleen poskellani.
Miten paljon pahaa voi tehdä ihmiselle, jota rakastaa ja kunnioittaa
koko sydämensä kyllyydestä ? Miten paljon vääryyttä voi tuottaa
ihmiselle, joka ei itselleni teksi koskaan yhtään mitään pahaa. Kuinka
paljon olen antanut ymmärtää, antamatta kuitenkaan yhtään mitään. Vain
jääkylmiä katseita. Suuria sanoja ja surkeita, surullisia valheita.
♥ℒℴѵℯ Kaisa
♥ℒℴѵℯ Kaisa
