Katson taakseni, ei siellä mitään näy. Kuulen outoja ääniä. Pyörähdän ympäri ja katson uudelleen. Olen varma että joku seuraa. Vedän luurit uudelleen korvilleni, mutta samantien säpsähdän uudelleen. En uskalla vilkaistakaan enää taakseni vaan pinkaisen juoksuun. Kyyneleet valuu poskillani. Olen pelosta puolikuollut. Taas sama homma. Missä vaiheessa elämä kulki tähän ? Ei hetken rauhaa pelolta. Saavun kotiin, mutta en tunne kotia enää. Paikka on outo, niin tuntematon. Niin täynnä jotain minulle kuulumatonta. Tunnen itseni liian ulkopuoliseksi. Vedän hupun päähäni ja luikin huoneeseeni päin. Vanhempani katsovat kummissaan ja huomaamattani keskisormeni nousee pystyyn. Isä tuhahtaa, äiti on hiljaa . Ihan hiljaa. Liian hiljaa. Puhuisi sekin jotain. Edes joskus. Silloin kun olisi tarve. Huikkaan pikaisen anteeksipyynnön. Mikä minuun on mennyt? Mikä auttaa? Haluan olla se sama kiltti, ihana pikkutyttö, joka kapuaa äidin syliin iltaisin. Se tyttö joka tuo kymppejä kokeesta ja saa äidin kehut. Se tyttö, jolle isä opettaa madon laittoa ongen koukkuun. Se tyttö joka saa positiivistä huomiota kaikkialta. Aivan, se tyttö, jota joskus rakastetettiin. Mutta se ei taida enää olla mahdollista, vai onko ? Entä jos pyytäisin anteeksi. Uskoisin, niinkuin silloin lapsena. Että kaiken pahan ja väärän voi joskus korjata, saada anteeksi. Jos saisin sen saman uskon takaisin, olisiko kaikki ennallaan ? Illalla haen apua päihteistä. Kuvittelen muutaman saunakaljan auttavan. Luulen tosissani, että elämä helpottuisi sillä. Tuska pahenee. Tunnen raivon nousevan. Haluan helvettiin täältä ja nopeaa. Pyydän anteeksi vanhemmilta ja poistun paikalta. Tiedän pettäväni vain itseä. Ei anteeksiantoa pakosta voi saada. Ei sitä kerjäämällä tule. Aamulla herään, paha olo kaksinkertainen. Taidan sittenkin olla aina tämä sama pelkuri, sama ihminen, sama tyttö.
Oon saanu pikkasen yliannostuksen tuota ihmisten valittelua syksystä. On kylmää ja pimeää ja BLAABLAA. Eikö jokaikinen vuosi oo sama homma? Ja varsinki tuntuu niin vittumaiselta kuunnella tätä jauhamista ihmisiltä, jotka ensin koko kesän valittaa että on kuuma.. Ää. Olkaa ny joskus ees tyytyväisiä, tai etes hiljaa. Viimeviikonloppuna pikanen reissu haaparannassa. Oli ihan kivvaa:) Tää viikko menny lähinnä sairastaessa. Nykki kuumetta, mutta silti aion lähtee mökkeilee , jes ! Ihanata viikonloppua kaikille ! ♥
