Kun
mä kuuntelen miten pikkupissikset jauhaa skeidaa vanhoista ihmisistä,
mun niskakarvat nousee samantien pystyyn. Kuola valuu hampaiden raosta
ja tekee mieli tintata turpaa joka hiton mässyttäjää.
Ketuttaa tää tällanen. Miks hemmetissä me? kersat arvostellaa vanhuksia ?
Huippusakkia
! Jos me etes hetkeks pysähyttäs kuunteleen mitä asiaa niillä meille
on, me saatas niiltä tosi paljo elämänohjeita, vinkkejä ja varmasti
makosat naurut! Ja meiti ei vaan sano noin, vaan tiedän myös mistä
puhun. Meikäläisen elämää on somistanu useempiki viiekympin paremmalla
puolella hiimailevaa rouvashenkilö, ja niiltä oon saanu tosipaljo
muutaki ku vihasia katseita, katkeria kommentteja, pahanmakusia
hengityksiä ja tilitystä nykynuorisosta.
Oon
esimerkiks saanu käydä kaverimummon vaatekaapilla, löytäny sieltä
uskomattoman söpön mekon, ihanat kengät ja paljo muuta tosi uniikkia !
Oon esimerkiks kuullu miltä tuntuu ku yhtäkkiä "niitä saatanan kännyköitä"
oli jokasella vastaantulijalla. Oon saanu kuulla niin paljo syitä ja
seurauksia elämän monista mutkista että alan pikkuhiljaa uskoo siihen
että ehkä meitsi selviiki.
Ainoo asia mikä mua vanhuksissa
ketuttaa (ja ketuttaaki muuten suunnattomasti) on se, että ku meiti
lähtee venyttää läskejään uimahalliin, nää mummot nykäsee ne uikkarisa
jo pukkareilla pakaroittesa peitoksi ja suksii pesuohjeista välittämättä
suoraa vesijuoksuosastollesa. Ei siinä, tätä tekee niin kovin moni
teiniki. Mua kuvottaa suunnattomasti se, ettei tyypit vaivaudu sinne
pesulle vaikka pesutiloihin on kissanperseen kokosilla kirjaimilla
kirjootettu tarkat ohjeet suomenkielen lisäks varmaa monella muullaki
kielellä. Kaikkein parhautta kuiteski on kuunnella niie juttuja
altailla. Ne hehkuttaa elämäntavoistaan, muistelee vanhoja ja
suunnittelee tulevaa. Ne nauraa paskasesti, kehuu teinejä ja oottaa
rattosia eläkepäiviä jos sellaasia ei oo vielä siunaantunu.
Hyvät gangstateinit, vaikka elämä potkii päin pikkusia pyllyjänne, älkää hemmetissä purkako sitä näihin ihaniin, energisiin vahuksiin ! Ne on ansainnu ihanat eläkepäivät, enkä mä usko että vanhusten seasta löytyy yhtää sen enempää näitä umpiluita ku meistä tenuistakaa. Seukkikerran ku vedätte turpakurassa niitä läskinpoistolenkkejänne ja näätte sielä jonku Pirkon tai Päivikin kaatuneena ni hymyilkää sille ja nostakaa ylös. Kuunnelkaa mitä sillä on sanottavaa, naurakaa sen kanssa ja takaan että tuutte huomaan niienki olevan ihmisiä - ja varmaan ihan hyviä sellasia !