14.1.14

viha on puhdas tunne

Sähisten syljen suustani suuria sanoja ja yritän potkia miestä polviin. Sanoistani ei saa mitään selvää, mutta sylki lentää ja ässät suhahtelevat epämääräisen voimakkaasti. Kohotan käteni ja tunnen jo mielessäni murtuneen nenän rysteseni alla, kunnes joku tarttuu käsiini ja vetää ne ripeällä otteella selkäni taa. Joku tunkee pahalta haisevan liinan suuhuni ja solmii sen pään taakse tiukalla solmulla. Kaksi miestä tarttuu rivakalla otteella minuun ja paiskaa riuhtovan ihmismöhkäleen kylmälle betonilattialle. Yritän huutaa, mutta suustani lähtee vain epämääräisiä ynähdyksiä.
          Käsiraudoissa sormeni pusertuvat nyrkkiin ja kynnet painavat käsiini valkoiset jäljet joista veri tirskahtaa ilkkuen esiin. Riuhdon käsiäni irti ja tunnen, kuinka viha on valtaamassa kovaa kyytiä sieluani. Rakastan tätä tunnetta, enkä todellakaan aijo heittää tätä hukkaan. Viha on luotu juuri tällaisia tilanteita varten ja nyt on juuri oikea hetki käyttää sitä. Viha on pitkälle jalostettu ja äärettömän puhdas tunne. Niin paljon puhtaampi ja yksiselitteisempi kuin rakkaus. Se kasvaa niin syvällä ihmisen sisällä, ettei sitä voi tai saa heittää hukkaan. Antaa pois, luovuttaa. Viha on taipumaton, kylmä ja kova kuin timantti. Eikä timanttejakaan sovi heittää pois.
♥ℒℴѵℯ Kaisa