Maailma kaunein sana ; äiti♥ Tämä upea
nainen on kasvattanut kaikki lapsensa kunnialla ja kurilla ja antanut meidän tulla sellaisiksi kuin
haluamme muiden vastusteluista huolimatta. Äitini on jakanut meille paperit, vesivärit ja pensselit, mutta sallinut meidän maalata jokaisen kuvan omalla tavallamme, oman näköiseksi. Äidin rakastavissa silmissä meistä lapsista oli jokainen kauniita omalla tavallamme. Äitini on asettanut rajoja
joita en ehkä koskaan opi noudattamaan. Vaikka arvostaisin kuinka paljon
näitä, kuuluu teinin elämään kokeilla kaikkia ääripäitä. Näitä rajoja
ei kuitenkaan ole annettu rikottaviksi, vaan luotu rakkaudella
suojelemaan omia, kallisarvoisia lapsia. Tiedän miten jokainen rikottu
lupaus satuttaa. Pistää sydämeen ja laskee luottamusta. Jokaisen
pettyneen katseen, jonka saan äidiltäni sattuu enemmämn kuin yksikään
lyönti, tai potku.
Muistan reissuja useamman vuoden takaa. Nämä reissut eivät yleensä koskaan olleet kivoja. Ne tuntuvat
hetken hyviltä, mutta me kaikki tiesimme että ne olivat pahoja ja laittomia.
Joskus mietin miten helppoa elämä olisi, jos olisi jättänyt nämä tällaiset
tekemättä. Mutta ei, ei se olisi elämää.. Jokaisen surkean reissun
jälkeen palasin kotiin lyötynä, mieli maassa ja yksi paha kokemus
rikkaampana. Ja silti tiesin että äiti välittää ja rakastaa. Muistan
kymmeniä reissuja. Palaan kotiin, ympärihumalassa, itkien ja oksentaen.
Äiti halaa, kyselee, ja tukee. Silti tiedän miten paljon se äitä sattuu.
Enemmän kuin mikään muu. Äiti oli nuorena täysin erilainen kuin minä.
Ei äidin elämään kuuluneet päihteet, ei yhä edelleenkään kuulu. Siksi
äidin on vaikea ymmärtää, enkä minä ole sitä vaatimassakaan. Se mikä on
väärin, on väärin ja siitä saa syyttä vain itseään. Näiden pienten
seikkojen takia äidit valvoo. Miettii lapsiaan ja sitä miten neuvoisi
oikein. Äidin neuvot ovat kallisarvoisia, mutta me jokainen teemme omat
ratkaisumme. Mutta ei meidän äiti ole vihainen, pettynyt vain. Ja
pettymys on mielestäni miljoonia kertoja pahempi kuin viha. Se sattuu
paljon enemmän.
Joka päivä näen ihan liikaa sitä, kuinka nuoret häpeävät
vanhempiaan. Ei kehdata käydä kaupassa, syömässä, ulkona. On liian noloa
kulkea omien vanhempien kanssa. Vaatteet ovat vanhanaikaisia, sukissa
reikiä. Ne puhuvat kovaan ääneen, komentelee ja määrä. Minun elämäni
parhaimpia kokemuksia ovat reissut äitini kanssa. Kaupassa kuljen
ylpeänä äitin vierellä. Minulla on oma äiti, minun äiti on paras äiti.
Tuhannet iltalenkit ja kuntosalireissut. Uimiset ja mökkeilyt,
makkaranpaistot ja juttutuokiot. Ne miljoonat pullat ja piparkakut,
joita olemme leiponeet. Itkut, mitä yhdessä itketty, naurut joita olemme
nauraneet. Ne pienen pienet arkiset keskustelut saavan hymyn hiipimään
huulilleni, minulla on äiti joka välittää.
Tiedän kuinka vaikeaa on sanoa että välittää, rakastaa tai
kunnioittaa. Aina siihen ei kuitenkaan tarvita sanoja. Niinkuin tylsän
kuuloinen kliseekin sanoo "sanat merkitsee, teot todistaa" - on ihan
testattu juttu. Suuret ajatukset saa
helposti pieniksi teoiksi. Tämä päivä on omistettu ystävälle, joka kulkee vierellämme elämämme huonoina ja hyvinä päivinä. Ystävälle, jolle voi soittaa silloin kun koko muu maailma kääntää selkänsä. Sille, joka kertoo totuuden silloin kun sitä tarvitaan, vaikka se kirvelisi kuinka. Siksi toivonkin, että jokainen tänään halaa
äitiään, sanoo että välittää. Olen varma että jokaisen äidin kasvoille
hiipii hymy, pieni ja yllättynyt, mutta sitäkin enemmän täynnä tunnetta.
Olkaa rohkeita, kertokaa että välitätte. Kertokaa, ennenkuin on liian
myöhäistä.
Ehanaa äitienpäivää kaikille äideille ! Olkaa ylpeitä ittestänne!
♥