1.6.13

älä pohdi ja mieti ja harkitse vastausta, sillä järjellä turha on punnita tunteita

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn. 
Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo.
Mä puristan silmät tiukasti kiinni.
Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon kuin mielenkin.
Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi.
Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.
Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena ja puhtaana. 
Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.
Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku, jonka takia herätä uuteen aamuun, joku jonka takia elää.
Sanotaan että juuri ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi. 
Miksi sitten itken, jos joku tekee asioita puolestani, välittää? Miksi ahdistun jos joku tuntee minut läpikotaisin. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle.
Joskus tuntuu että mun raajat ja sielu on sidottu johonkin kiinni.
 Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 
Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.
Se tietää miltä musta tuntuu.
Jos se ei tietäisi, se ei hymyilisi. Jos se ei hymyilisi, se ei välittäisi.
Jos se ei välittäisi, niin ei se enää olisi tässä. 
Kaisa