sain kaiken minkä halusin, en tullut luovuttamaan !

Katselen ilta-aurinkoon. Se on juuri vaipumaisillaan vihreiden havupuiden taa. 

Sinne, missä luulisin sinun olevan. 

Kaunis, aurinkoinen päivä vaihtuu kuutamoon. Ilta himmenee, mutta silti jää valoisa, odottava tunne. En voi nukkua, untenmaa valvoo, eikä päästä minua kulkemaan sen läpi. 

Ikävä puristaa rintaa. Kaipaus on niin kaunista, niin hiljaista. Kumpa sitä voisi laittaa purkkiin. Säästellä. Käyttäisi sitten myöhemmin.

Ilta vaihtuu yöksi. Päivä toisensa perään  kuluu huimaa kyytiä. Kalenterista käännellään lehtisiä, sutataan ruutuja. 
Aika valuu, juoksee. Liian nopeaa, ei sitä saa kiinni. Mieli saalistaa, se ei saa hetken rauhaa ikävältä. Se tuntuu hyvältä. Tietää, että välittää. Oikeasti.

Kello on puol seiska juhannuksen aatonaattona ja meiti istuu yksin kämpillä, kattelee vanhoja valokuvia ja nauraa naama kippurassa. Sillä aikaa suurinosa porukasta vetää viinaa kalajoella tai lilluu vesisatees jossain mökillä. Huomena ois tarkotus järkätä jonki sortin äksöniä, mutta tänää tällee! Ps. arvakkaapas oonko onnellinen? Vihdoin ja viimein tärppäs, tää akka nimittäin alottaa syksyllä koulun ja on toivottavasti muutaman vuoden päästä onnellinen nuoriso& vapaa-ajan ohjaaja! Muutaman vuoden yrittäny ja onneks en luovuttanu! Ihanaa jussin aikaa kaikille!

♥ℒℴѵℯ Kaisa

älä pohdi ja mieti ja harkitse vastausta, sillä järjellä turha on punnita tunteita

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn. 

Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo.

Mä puristan silmät tiukasti kiinni.

Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon kuin mielenkin.

Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi.

Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.

Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena ja puhtaana. 

Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.

Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku, jonka takia herätä uuteen aamuun, joku jonka takia elää.

Sanotaan että juuri ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi. 

Miksi sitten itken, jos joku tekee asioita puolestani, välittää? Miksi ahdistun jos joku tuntee minut läpikotaisin. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle.

Joskus tuntuu että mun raajat ja sielu on sidottu johonkin kiinni.

 Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 

Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.
Se tietää miltä musta tuntuu.
Jos se ei tietäisi, se ei hymyilisi. Jos se ei hymyilisi, se ei välittäisi.
Jos se ei välittäisi, niin ei se enää olisi tässä. 

♥ Kaisa