tuhkatimantteja sun kai pitäis saada

Mulla on kaikki tosi hyvin, mutten kiellä etteikö vois paremminki olla. On koti, ruokaa, vaatteita, terveyttä ja mikä parasta, paljon läheisiä jotka auttaa, tukee ja välittää. Aidosti. Tunnen siis olevani todella onnellinen. Toki voisin omistaa oman kämpän, hemmetisti rahaa, porschen... No joo, mutta mun perhe on siis perussuoriutuja tyyppiä. Me omistetaan pieni omakotitalo, jossa on kyllä kaikki tarpeellinen. Se sisältää paljon hyviä muistoja, mutta myös karvaita pettymyksiä. Sieltä talosta on 12 sisarustani lähtenyt jatkamaan omaa elämää, muuttanut erilleen, lentänyt omille siivilleen. Vielä joskus on minunkin aika (toivottavasti aika pian).

          Niinku monet jo varmaan tietääki, ei meidän talossa ole televisiota, pelikonsoleita tai stereoita. Ei kylpyammetta, lasiovia tai terassia. Ei meillä ole hienoja kalusteita, trampoliinia tai tapetteja. Ei meillä haise raha. Meillä tuoksuu koti; elämä ja välittäminen. Meillä ei ole vara ostaa joka viikko uusia vaatteita, kalliita joululahjoja, ei tehdä ulkomaanmatkoja tai laskettelureissuja. Ei ostaa hienoja viinejä, tauluja tai astioita eikä meillä ole vara edes harrastaa kalliisti. Me ollaan perussuoriutujia, ei mitään hemmetin porvareita. Ja kyllä, olen onnellinen. Siksi ihmettelenki suuresti monien ystävieni asennetta. Mun elämä on pilalla, tää on täyttä paskaa, miks mä en..

          Eräs kaverini toivoi joululahjaksi mopoautoa ja pettyi karvaasti ku saikin käytetyn derbin. Meidän talossa on honda monkey jolla kaikki sisarukset on ihan yhtä hyvin päässy mopokauden läpi viilettään. Toinen kaveri soitti kerran, ku ei sähkökatkoksen takia nähny uusinta huippis jaksoa. Ja se tuntu ottavan tätä aivoon, paljonkin. Vittuuntuneena tähän ainaiseen valitukseen muistutin ettei meillä ole edes televisiota. Yksi ystävistäni valittaa ku tältä otetaan puhelin öiksi pois. Mulle maksettiin ensimmäinen puhelin kahdeksannella luokalla, siihen asti maksoin omat kännykkäni ja puhelinlaskut. Pari viikkoa sitten eräs ystäväni nalkuttaa että elämä meni pilalle ku jäi ryyppyreissu väliin. Piti koko viikonloppu vahtia pikkuveljeä. Voi sitä autuuden päivää jos minä saisin viettää kaksin koko viikonlopun pikkuveljeni kanssa. Se ois luksusta se, omistanhan maailman ihanimman pikkuveljen !♥

          Niin että miettikää oikeasti, onko kaikki "pilalla" ennenku niin väitätte. Nimittäin mä väitän, että aina voi mennä huonomminki ! Nauttikaa hyvät ihmiset siitä mitä teillä on ! Olkaa onnellisia siitä, mitä te saatte, älkääkä vittuuntuko siitä mitä ette saa. Pitäkää kiinni niistä ihmisistä, jotka rakastaa ja kunnioittaa teitä ja jättäkää ne pettävät luuseriystävät omaan arvoonsa. Elämä on annettu elettäväksi ja jos asenne on kohdillaan, siitä tulee huikea kokemus. Muista, että voit itse paikkaamalla omaa asennettasi vaikuttaa jokaiseen asiaan. Kaikista asioista löytyy OIKEASTI jotain hyvää ja jokaisen vitutuksen takaa paljastuu suklaisen suloinen hymy. Eikä se ole pelkästään tylsä klisee, vaan ihan tekstattu fakta!

♥Kaisa

onnenkyyneleet

Vesipisaroissa oli jotain erilaista kuin ennen.

Ne tippuivat kierähdellen ja vierähdellen taivaalta roudasta sulanneeseen maahan.

Ne nauroivat, leikkivät helminauhoina vesilätäköissä

ja kun oikein tarkasti kuunteli, 

pystyi kuulemaan kuinka ne kuiskivat kesän olevan lähellä.

♥Kake

pudotus on korkee, se koskee kun sen kokee

Poika katsoo tyttöä silmiin, hymyilee ja kuiskaa että välittää. Että ei antaisi tätä koskaan pois, pitäisi kiinni vaikka mitä tapahtuis. Poika puhaltaa tytön arvet ehjiksi, laittaa laastarit suuriin haavoihin ja vannoo että huominen on parempi. Poika silittää tytön kasvoja eritavalla kuin kukaan koskaan. Hän suukottaa ja saa tytön uskomaan tämän kaiken. 

Tyttö eli ennen yksin, ei uskonut ketään, saatika välittänyt kenestäkään. Ihmisten sanat valuivat ohi, ne kaikuivat kuin kuuroille korville. Tyttö ei koskaan ollut tuntenut tällätavalla, eikä edes halunnut tuntea. Hän oli paennut tunteita ja ajatuksiaan vaikka tiesikin että jokainen niistä kuului elämään. 

Tämä tunne tuli yllättäen, tunne että voisi antaa kaikkensa ja enemmänkin. Elämän tarkoitus tuli niin kovin yllättäen, ettei tyttö kyennyt sanomaan ei. Hymyä ja naurua, ilonpilkahduksia ja suuria sanoja. Ihania sanoja, joista tahtomattaan  tyttö uskoo jokaisen. Tyttö niin harvoin itsekään sanoo välittävänsä ja kun se tapahtuu, se myös pitää. Eikä sellainen katoa hetkessä. Sitä ei voi pyyhkäistä pois, kuin kyyneleen poskelta. Sitä ei voi sulkea pois, kuin ruman kuvan rumilla sivuilla. Se tulee luonnostaan; maailman ihanin tunne, joka kuitenkin lopulta satuttaa, tappaa sisältä. 

Tyttö on päässyt täydelliseen tunteeseen ja humaltunut elämästä. Tyttö on kiivennyt korkeimmalle portaalle, eikä ymmärrä kuinka helposti sieltä voi pudota. Ei tarvita kuin pieni tönäisy, ja sieltä lentää alas. Ja vaikka poika niin välitti, ei tyttö ole enkeli. Ei tyttö omista siipiä, vaan tippuu, eikä yhtäkkiä enää olekaan ketään ottamassa vastaan. Tytön annetaan tippua kuin siipirikon linnun. Pudotus on niin korkea että jokainen metri sattuu. Ja kun lopulta tömähtää pohjalle, jääkö tytöstä mikään ehjäksi ? 

Tyttö kaivaa nallen tyynyn alta ja puristaa sitä tiukasti itseään vasten. Tyttö tiesi että näin tulee tapahtumaan, tapahtui aina ennenkin.Tällä kertaa siihen ei vain osannut varautua, ja se tuntui siksi niin pahalta.  Mikä meni vikaan ja kuka on syypää? Ei, ei tyttö syytä itseään. Ei oikeat tunteet katoa hetkessä, ei ne unohdu. Jotain tapahtui, mutta kukaan ei ole valmis kertomaan mitä. Nalle hymyilee tytölle, kuiskaa että tämä pärjää. Tyttö tietää ettei tarvitse ketään, riittää että luottaa itseensä. Silti elämä on helpompaa, kun olisi joku joka välittää, joku nallen kaltainen ystävä. Tyttö tietää että pärjää jos vain tarpeeksi haluaa. Tyttö ei halua olla riippuvainen kenestäkään, luottaa kehenkään. Vaikka loppupeleissä tietääkin ettei se tule toimimaan.

♥Kake