Koulupäivät käy vähiin. Vaikka pihalla on välillä hyisen viileetä- ei kesä voi enää olla kovinkaan kaukana. Vaihdetaan ikkunoihin kesäisiä verhoja, hamstrataan värikkäitä kukkakuoseja vaatekaappiin ja istutetaan seinänvierustalle nättejä kukkasia. Vilkuilen ah niin ihanaa toukokuun räntäsadetta ja laitan ohuiden kesäpöksyjen päälle paksut tuulihousut. Pidättäydyn sisätiloissa - saattaahan räntäsateeseen vaikka kuolla. Selailen internetin ihanasta maailmasta tuttavien päivityksiä ja naurahdan kun jo sadannentuhannen kerran huomaan sääpäivityksen. Minua ei räntäsade haittaa !
Suljen silmät ja alan miettiä lomaa.
Mä aijon enenmmän ku monesti työntää varpaat tulikuumaan hiekkaan. Kattoa ku rakastavaiset pitelee toisiaan kädestä. Kuunnella miten linnut laulaa iloisena, vailla huolia. Aijon pistää silmät kii ja tuntee et oon ilmassa, leijun. Aijon huutaa niin lujaa että koko maailma kuulee sen. Aijon kattoa maailman menoa sivusta, erillään. Nauraa lapsille, jotka huolettomina, täynnä elämäniloa leikkivät hiekalla. Humallun kesästä, sen lämmöstä, sen vapaudesta. Aijon ladata akut niin täyteen että jaksan taas koko pitkän, kylmän talven!
♥ℒℴѵℯ Kaisa
