25.12.13

on aika rakkauden, se täyttää jokaisen..

                                      Joskus tuntuu että mitä vain ikinä teetkään, teet sen väärin.
Kun kommentit kiteytyy negatiivisiksi, uppoaa syvälle ja satuttaa.
Jo pelkkä olemassaolosi saattaa tuntua väärältä.
Joskus tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä, että kaikki on jo nähty tai niin kovin turhaa.
 Joskus tuntuu että olisi vain parempi luovuttaa, upota syvälle sängynpohjalle ja jäädä sinne.
Vaipua itsesääliin tai rakentaa korkea muuri itsensä ja maailman välille.
Nukkua kaikki turhuus ja epämääräisyys pois.
 Silloin tarvitsemme toisen ihmisen hyväksyntää.
Lähellä oloa ja kauniita sanoja.
Silloin tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan. Silloin, kun elämä kyllästyttää ja turhauttaa.
 Jos sinulla on joku rakas ja tärkeä ihminen, joka auttaa, tukee ja välittää silloin kun sinulla on paha olla.
Jos sinulla on joku, joka puhaltaa haavoihisi, auttaa jaksamaan ja ymmärtää ettei aina voi tai tarvitse hymyillä.
 Jos sinulla on joku, jolle olisit valmis tekemään tämän kaiken, pidä siitä kiinni.
Kerro että välität.
Kerro se nyt, nyt ennenkuin on liian myöhäistä.
 Joulu on välittämisen, rauhan ja rakkauden juhla.
Onko mitään sopivampaa aikaa kuin kertoa läheiselle kuinka välität ?
Se voi olla monenkin mielestä yksi parhaista joululahjoista koskaan.







                                                                 ♥ℒℴѵℯ Kaisa

15.12.13

hetken tie on kevyt kaksin kulkea..

Harmaa sumu laskeutuu pehmeänä lähelle maata. Poika heittää palavan tupakan märälle asfaltille ja kävelee rauhallisesti eteenpäin. Hän istahtaa kostealle puiston penkille, juuri sen tammen viereen, johon ennen aina ohi kävellessämme puukolla kaiversimme uria. Istun hiiren hiljaa tuon kummajaisen edessä ja katselen sen levollisia kasvoja. Se varmaan ajattelee jotain tosi kaunista. Ehkä kesää, makeita marjoja ja suuria rantoja. Vehreitä metsiä ja viljan tuoksuisia peltoja. Sen suupielet vääntyy hymyyn ja silmät vääntyy viiruiksi. Tiedän että se on onnellinen.

Käännän katseeni pois ja puristan käteni nyrkkiin. Kynnet painuvat syvälle kämmeneen ja saa suuni vääntymään mutrulle. Mä puristan kovemmin ja tunnen suloisen, kristallin kirkkaan kyyneleen poskellani. 

Tuolta, suloiselta pellavapäältä sain niin paljon, etten sitä aijemmin edes ollut uskaltanut toivoa. Tuolta, suurelta, suloiselta nallelta sain niin paljon, että lopulta huomasin odottavan kaikilta aivan liikaa. Lopulta uskoin tuon pehmeä katseisen torpedon voivan tehdä niin paljon, niin isoja asioita, ettei todellisuudessa tähän maailmaan niitä edes mahtuisi.

Viimein tajusin tuijottavani ihmistä , tuon jumalaisen olennon tilalta. Tajusin tippuneeni hyiseen veteen makean hunajan sijasta. Elämä käänsi suuresta kuvakirjasta seuraavan sivun, ja mitä se sisälsi. Vain jääkylmiä katseita. Suuria sanoja ja surkeita, surullisia valheita.

Poika tuijottaa eteenpäin ja näkee tyhjän puiston. Nyt niin kovin ilmeettövät kasvot tuovat mieleeni itseni vain hetki sitten. Hetki, joka äskön tuntui ikuisuudelta.
 ♥ℒℴѵℯ Kaisa