Ei talo kysynyt, vastannut, tyhjyys ikkunasta katsoi.

Nää tiet on kuljettu niin monee kertaan. 

On kirmailtu hymy huulilla, ajatukset pilvissä. Iloisen pirteänä, rakastuneena elämään. 

On laahustettu syyspakkasilla mieli maassa, uupuneena ja ajatukset levällään. 

Näiltä kujilta on niin  paljon muistoja, ettei ne kaikki mahdu muistojen arkkuun, 
mukaan omaan kämppään josta nyt olisi tehtävä koti. 

Näillä kulmilla olen kokenut ensimmäisen koulupäivän riemun. 

Yläasteen uhman, ensimmäisen tupakan, ihastumisen ja pelon kuolemasta. 

Täällä, kotipaikkakunnalla olen kokenut vääryyden ja itsekkyyden. 

Rakkauden lähimmäistä kohtaan ja pettämisen jättämät syvät arvet. 

Täältä paikasta olen saanut niin paljon, etten enempää osaisi toivoa. 

Nyt olisi viimein aika päästää kokonaan irti. 

Haluan elää, kokea ja tuntea. 

Olen jo yrittänyt, mutta

silloin siipeni eivät kestäneet, vaan kerta toisensa jälkeen palasin näille kulmille takaisin.

Nyt sulkia on saatu lisää. 
Nyt olen oppinut, ettei minun tarvitse pelata aikaa vaikka elämä potkisi
liian lujaa, liian arkoihin paikkoihin. 
Nyt tiedän, että räpytellessä eteenpäin kohti myrskyä 
ei potkut tunnukaan pahalta, vaan antavat kaksinkertaiset voimat jaksaa jatkaa kohti määränpäätä.

ei potkut tunnu pahalta, vaan antavat voimaa jaksaa eteenpäin.

Nyt tunnen, että pärjään. Olen vahvempi. 

Nyt kun on hyvä olla, uskon sen antavan voimaa elää omillaan. 

Erillään niistä lapsuuden kahleista.

Tämän viikonlopun oon viettäny kotona porukoilla. Aivan sikanastaa ! Oma kämppä on tosi jees, mutta päivä toisensa jälkeen opin arvostaan enemmän entistä kotia. Vaikka muutaman vuoden oon asunu jo käytännössä kattoen "omillaan" tuntuu silti että tää ois meitsin koti, aina ! Ehania syyspäiviä kaikille ♥

♥ Kake