13.1.14

mitä on aitous?

Hymyillen hän nyökkäilee ystävän kysellessäni onko kaikki hyvin. Ainahan hänellä on. Aina on kaikki hyvin. Hän pyyhkii salaa kyyneleen silmänurkastaan ja niiskaisee hieman. Korkkiruuvikiharat poukkoilevat sinne tänne ja tyttö yrittää saada ne kuriin pompulalle pakottaen hymyn hänen sieville huulilleen.  Näen, kuinka hän ärsyyntyy tekopirteiden ihmisten edessä. Kaikki odottavat häneltä aivan liikoja. Huomaan, ettei hän jaksaisi enää hymyillä, sanoa että kaikki on hyvin. Näytellä. Ja kaiken hyvän kukkuraksi kannustaa muita jaksamaan. 
          Mitä aitous on? Onko se sitä, että jaksaa hymyillä, näyttää hyvältä joka päivä ? Onko ihminen aito, jos ei koskaan itke toisten nähden. Jos on aina pirteä ja valmiina auttamaan muita. Jos ei koskaan huuda, raivoa tai melua turhasta..
          Nostan kynän pöydältä ja alan raapustaa hänen vihkoonsa. Huomaan ettet jaksa enää esittää. Vaikka ihminen olisi perusluonteeltaan iloinen, niinkuin sinä, se ei tarkoita sitä etteikö koskaan saisi olla surullinen. Ihmisten on ehkä vaikea käsittää sitä, ei ehkä ole turvallista, mutta ole oma itsesi. Näytä tunteesi. Se helpottaa oloasi. Ei kukaan ole aina onnellinen, ja me kaikki tiedämme sen. Se ei vaan mene niin. On sinullakin tunteet, eikä ne vain voi olla aina positiivisia. Jos sinuun sattuu, saat näyttää sen. Ja jos haluat puhua, voin kuunnella sinua, mutta älä pidä tunteitasi sisällä, se tappaa ne lopulta kokonaan. Tulet hulluksi jos pidät kaiken sisälläsi.
          Tyttö hymyilee minulle pienesti, pomppaa ylös tuolilta ja lähtee ovet paukkuen huoneesta. Alkaa yleinen sähinä. Kaikki ovat odottaneet tytöltä aivan liian paljon, eikä tyttö lopulta uskalla enää näyttää tunteita. Päätän auttaa häntä. Olen itse ehkä ylitemperamenttinen, mutta voin auttaa myös tyttöä näyttämään tunteensa. Ainakaan hän ei enää saa kietoutua itsesääliin.
  ♥ℒℴѵℯ Kaisa