26.6.12

kuka minä olen ?

Periaatteessahan minä olen 16-vuotias luuseri, joka ei päässyt edes toisella yrittämällä haluamaansa kouluun. Äärettömän temperamenttinen suurisuu, joka heittää mukahauskaa paskaläppää kaikista asioista. Mutta se on vain periaatetta. Kuka tietää mikä minä oikeasti olen? Tai entä jos minua ei olekaan olemassa ? On vain jonkun pähkähullun professorin luoma helvetin ruma mollamaija jota ohjaillaan näkymättömistä naruista jostain tuolta pilvien päältä. Tai jos olenkin joku muu ihminen. Ei, kukaan ei tiedä kuka minä olen. Enkä minäkään usko ennenkuin saan vankat todisteet siitä. Pelkkä raamattu tai kastetodistus ei minulle riitä.
          Jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että olisin se Kaisa joksi minua nimitetään. Se Kaisa on rääväsuinen äijä, joka kuitenkin omistaa naisen sukupuolielimen, unohtamatta kahta rusinaa navan yläpuolella. Se Kaisa kerää teioillaan vittuuntuneita katseita ja nauttii jokaikisestä hermoromahduksen saaneesta opettajasta. Se Kaisa aukoo päätään, kitisee ja vittuilee ihmisille tarkoittamatta kuitenkaan mitään pahaa, yhtään kenellekkään. Se Kaisa rakastaa lehmänpaskan ja hien tuoksua. Raakaa viinaa ja rumia mummoja. Lihavia ihmisiä, torijuoppoja ja laitakaupungin lemuhenkseliapinoita. Se Kaisa rakastaa kaikkea, mitä muut tuijottavat pitkin nenän vartta, katsovat kieroon. Kaisa vihaa kukkahattutätejä, paskanpuhujia ja selkäänpuukottajia. Se vihaa tavallisuutta, turvallisuutta ja rahaa. Itsensävihaajista ja marttyyreista puhumattakaan. Sellainen on Kaisa, mutta siitä, kuka minä olen, ei yhä edelleen ole kenelläkään mitään tietoa. Minulle on annettu kuori, jonka sisällä elän. Sydän, jolla tunnen, mutta sielun käyttöohjeet puuttuvat. Siitä, kuka minä olen, ei kenelläkään ole varmaa tietoa, ja sen selvittämiseksi minulle on annettu kokonainen elämä.

.
Kaisa

19.6.12

ja mielessä ei nyt vain kuki

Ei oikein meinaa lähteä elämä kukkimaan. 
Liikaa juhlimista, ajantuhlausta. 
Pitäisi ajatella enempi. Antaa itselle enemmän aikaa ennenkuin on liian turhautunut tekemään mitään. Olla vain ja keskittyä itseen. 
Olen kyllästyny odottamaa. Mitä järkeä seurata sateenkaarta, jos päässä ei olekaan aarretta ?Mitä järkeä odottaa tähdenlentoa, jos toive ei kuitenkaan toteudu?



Koko päivä yksin mähöttänyt kotona. Vettä sataa taivaan täydeltä. Kroppa ei halua liikkua, ja mielessä ei nyt vain kuki. Tämä turhautumisen tunne. Mikähän auttaisi.. ?
Kaisa

17.6.12

rakastaa, ei rakasta

Ilta-aurinko maalailee kuviaan viileälle nurmelle. Äskeinen sade sai pihamaalla tuoksumaan nurmen ja mullan tuoksun. Kesä on lähellä, melkein kiinni. Mieli huitelee jossain pilvien päällä, niin kaukana tästä maailmasta. On kevyt olla, kevyt elää. 
Otan maasta päivänkakkaran ja alan nykiä terälehtiä yksi kerrallaan. Lintujen viserrys kuuluu kaukaa, kuin toiselta planeetalta. Aika pysähtuu ja vihdoin vedän viimeisen terälehtisen kärsineen näköisestä kukkasesta. Hymyilen ja pistän sen taskuun. Säilyttäisin sen niin kauan kuin tulos olisi sama. 

Huomenna heti aamusta auton nokka kohti Rokuaa. Muutama päivä mökkielämää koko perheen voimin. Siitä reissusta tulee joko tajuttoman ihana, tai ihan täys katastrofi. Odotellaan parasta, mutta pelätään pahinta. Niinhän se menee. 
Kaisa

arvontaa PLX-blogissa



Käykääpäs kaikki osallistumassa. Palkintona on jotai kivoja kynsijutskia, sinne vain !:)
PLX ARVONTA

14.6.12

anna mun olla syypää sun hymyyn

Olen kuin laiva avomerellä.
Seilaan edes takaisin
minulla vain ei ole päämäärää.
Välillä vastaan tulee kiviä,
kierrän ne, mutta
jos laiva osuu pohjaan,
jään jumiin. 
Jolle kukaan auta minua,
jään paikalleni.
Siinä seison,
kunnes lahoan.
Mutta jos joku pelastaa minut,
voin jatkaa seilaamista.
Huolettomana ja
intoa puhkuen.
Kaisa


HAASTE 2

Tälle ämmälle tulee näitä haasteita, vissii luulevat että menee liia helepoksi muute. Mutta kiitos paljo tytöt
Ja mähän en tätä eteenpäin jakele, vaan haastan jokaikisen bloggaajan tekemään tätä, sillä tämä saa OIKEASTI muistamaan miten paljon hyviä asioita on olemassa !(:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (.jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (ja linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. MUSIIKKI
- No siis tämähän on yks niistä asioista, joka tepsii ainaki minun osaltani ihan kaikkeen ! Jos vituttaa, luurit korvalle ja elämä rullaa. Jos on hulppee fiilinki, luurit korvalle ja fiilikset on vielä enämpi katossa. Laulaminen lavalla tai suihkussa, pianon limputus juhlissa tai yksikseen, ihan mitä vaan, mutta musiikki miehen tiellä pitää ! 

2. KAVERIT
- Tarpeeksi hyvä jengi koossa ni paskakaivon tyhjennyski tuntuu mukavalle, ihan testattu juttu ! Tai sit vaan puhuminen, syöminen, laulaminen , ihan mitä vaa kavereiden kanssa, ni johan on lepposa fiilinki !

3. KIRJOITTAMINE♥ 
- Jos ärsyttää, kynä kätee ja alkaa tekstiä tulee. Kaikki vitutuksen aiheet vaan ylös, ni kohta naurattaa. En tiiä kaikilla, mutta näin mulla on. Niinku viimepostauksessa kerroin, on niin tavattoman ihana kirjottaa ku se on semmonen ystävä, joka ei keskeytä. Antaa jauhaa vaa. Eikä siinä tarvi olla mitää kummosta, vaikka vaan tavallista paskanjauhantaa. Tai jos on hirmune ikävä jotaki, ni ku vähä aika kirjottelee omiaa, ni tuntuu että se tyyppi ois siinä vieressä, ihan mahtavaa ! Kantsii kokeilla !

4. OMA AIKA
- Jos ärsyttää, on mukavaa, tekee mieli ajatella tai muuten vaa, ni ku on yksin vähä aikaa nii olo on just hyvä ! Kaikkein paras on jossain jokivarressa istua, kuunnella musiikkia ja poltella tupakkia. Ei tarvi välittää mistää mitää ku on yksin, ei tarvi vääntää väkisin jotain juttua, voi vaan olla ja unohtaa ihan kaiken ! 

5. RUOKA
- Siis onhan se nyt sanomattaki selvää .. Mättöö ylähuulen alle ni hymy on korvissa asti saman tien !

6. LIIDAILU
- Joo älkää kysykö mitä tää meinaa, mulla ei nimittäi oo mitää hajua. Isosiskon kaa on tapana "mentäiskö?"  ja sit vaan talla pohjaan ja mennään sinne minne nokka osottaa. Siis seikkailee, liidailee. Mennää vaa ! Kunhan on poissa kotoa, poissa siitä missä tuntuu pahalle olla, niin on hyvä.

7. ULKOSAUNA
- Yksin, muutama saunaolut peesii. Makkara kiukaalle ja musiikkia. Aivan tajuttoman upiaa, suosittelen !

8. LAPSET
- Saa mut aina hyvälle tuulelle. Siis lapsi ku lapsi, ne on aitoja eikä niillä oo mitää kamalia paineita tämän elämän kanssa. Sitä paitsi lapsen suusta kuullaan totuus, mikä nyt on ihan täyttä valetta. Mut kumminki. Ei voi olla hymyymättä ku lapsosten kaas pääsee vääntää keissii. Ja ne on ihan tajuttoman onnellisia siitä mitä niillä on, ei ne oota et ne sais kuun taivaalta ja kakskytä tonnia. Retki leikkikentälle riittää !

9. MUN ÄIJÄ
- Sitähän nyt ei varmaan tarvi selitellä sen kummemmin, sehän nyt on sanomattaki selvää ku omistan semmonen hymypojan :3 

10. LUONTO♥
- Ei varmaa ole kellekkään jääny epäselväksi jotka on lukenu näitä uusimpia postauksia. Plussaa tulee roimasti jos lähettyvillä on vettä, vesisade on kans ihan okei !
Ja tätä listaa ois voinu oikeasti jatkaa loputtomiin !  Täsä on pari vikapäivää vaa rellestetty, lähinnä istuttu torin pinnassa ja jauhettu kakkelssonia ja nyt sitte taas vois rauhottua ! Nyt ulkoilee, heippodei ja ihanat torstait !:)
Kaisa

11.6.12

rakas päiväkirjani

Niinku monet jo varmaan tietääki, oon kirjoittanu päiväkirjaa ihan siitä asti ku kirjoittaa olen osannu. Eihän ne tekstit koskaan ole kieliopillisesti lähellekään oikein kirjotettuja, mutta sitäkin enemmän täynnä tunnetta. Silloin aluksi tekstit oli pienellä ja haparoivalla alakoululaisen kirjaimilla kirjoitettuja sanoja päivän tekemisistä. Nykyään päiväkirjani täyttyy lähinnä ajatuksista. Haaveet ja unelmat tuntuvat painavemmilta paperilla. Hauskat kokemukset, suru ja pettymys on hyvä jakaa jonkun kanssa. Jonkun, joka ei keskeytä. Ikäväkin tuntuu niin paljon pienemmältä. Tänään luin jokaikisen päväkirjani alusta loppuun ja en ole koskaan tuntenut niin pienessä ajassa yhtä paljon. Se ensimmäinen ihastus, bestislupaukset ja ryyppyreisut. Ensimmäinen ero, petetyksi tuleminen ja pelko kuolemasta. Muistan kaiken niin elävästi. 
          Yläasteella noin vuoden ajan päiväkirjassani oli pelkkää vittusaatana elämä on paskaa. Perheelläni ei ollut elämässäni minkäänlaista arvoa ja ystäviäkin tapasin lähinnä muodon vuoksi. Silloinen poikaystäväni petti, leikitteli tunteillani, antoi ymmärtää että elämä ihan oikeasti oli sellaista Koulussa käväisin aina silloin kun huvitti, lähinnä kokeet ja tentit tekemässä. En tuntenut yhtään hyvää syytä, miksi minun tulisi kunnioittaa elämää ja kun vihdoin oli aika saana ysiluokan välitodistus, päiväkirjassani lukee: "Ee saanu toikkaa. Liikaa nelosia. Vittu" 
          Huomasin elämäni käännekohdan siinä, kun olin kirjoittanut ylös isosiskoltani saaman tekstiviestin. Viesti oli monen sivun mittainen ja se oli täynnä positiivisia asioita minusta ja lapsuudestani. Viestissä siskoni kehotti jättämään silloisen poikaystäväni, tsemppaamaan koulussa ja miettimään mitä äiti minulle merkitsee. Meneekö päihteet perheen edelle? Sisko muistutti minua haaveistani ja kertoi että on aika kääntää suuntaa, aika katsoa tulevaisuuteen. Sain kuulla että minusta välitetään ja vaikka päättäisin jatkaa elämääni niin, välitettäisi siitä huolimatta. Siskoni kertoi, että minusta pidetään juuri sellaisena kuin olen ja sain lopulta itse tehdä omat ratkasuni. 
          Silloin en ehkä uskonut ja arvostanut tätä viestiä niinkuin nyt. Jotain kuitenkin tapahtui, sillä vähä vähällä aloin muuttaa elämääni. Erosin paikaystävästä ja huomaamattani vähensin päihteidenkäyttöä. Aloin viettää enemmän aikaa kotona ja huomasin välejen sisaruksiin paranevan. Puoli vuotta oli kulunut ja kun viimein oli aika saada päästötodistus, se annettiin minulle stipendin kera.Olin nostanut eniten keskiarvoa, mutten koskaan olisi jaksanut tsempata yksin. Asenteeni lähes kaikkea kohtaan oli kiukkuinen ja välinpitämätön ja silti läheiset tukivat. Jaksoivat auttaa ja kannustaa. Ei varmasti ole helppoa lähettää tuollaista viestiä monta vuotta nuoremmalle murrosikäiselle pikkusiskolle. Ei kukaan tekisi niin ellei välittäisi. Vaikka nyt olenkin onnellinen, tiedän etten sitä aina ole ollut. Kaikkien pitää käydä pohjalla, että voi ponnistaa pintaan. Pitää kaatua, että voi nousta ylös ja tämä kaikki on niin paljon helpompaa jos joku on tukena. Ei kukaan pärjää ilman toisia ihmisiä, sitä auttavaa kättä, en minä ainakaan
Nää kuvat on just siltä vuoden pätkältä ku tuntu ettei mikää onnistu. Niinku näkyy, ni lahajakkaasti tuli turpaanki otettua. Nyt vois lähtä täältä muistelemasta tuonne vesisateesee kävelee, se on vaan niin parasta yhtä edellee. Heipä hei :)
 ♥Kaisa

9.6.12

ja kaikilla on lepposa meininki

Hikeä ja loppuun kuluneet jalat. Ryteikköä ja painavia laukkuja. Mieli kohoaa, pitkospuut näkyvät jo. Haistelen ilmaa , se tuoksuu suopursulle. Edellä pirteitä naisia niin täynnä elämää. Tästä on tulossa jotain, joka aloittaa kesän. Jotain, joka jatkaa vapautta, antaa aikaa ja saa muistamaan miten ihanaa luonnossa on .
 Kun olen jo aivan loppu, koko paikka avautuu edessä. Pieni järvi komeudessaan. Tuttu vene, sauna ja mökki. Muistoja tulvii mieleen. Pienestä tytöstä asti. Tunnen miten kesä ja loma syöksyy vastaan.
 Hakkaan kirveellä halkoja. Hiki pursuaa ohimolle, mutta mieli on kevyt. Vaatteet likaiset ja märät. Keho täynnä ötököiden muistomerkkejä. Tunnen oloni tutuksi, niin kotoisaksi. Makkara maistuu paremmalle kuin koskaan ennen. 
Istun yksin veneessä ja annan ajatusten valua hukkaan. Kuuntelen luonnon ääniä, lintuja ja veden liplatusta. Järvi on peilityyni. Jossain hyppää kala. Kumpa voisin jäädä tänne. 




Parin siskon ja äitin kanssa viimeyö mökillä. Parikilsaa kivikkopolkua ja pitkospuita. Mieli katossa ja ämmillä äijien otteet. Tulihan siihenki reissuu pari muuttujaa mutta voin sanoa että fiilinkit katosa siitä huolimatta. Parhautta.
 Kaisa

7.6.12

silti tiedän että äiti välittää ja rakastaa

Haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, kuka on se onnellinen ihminen ketä TE arvostatet eniten ? Minullahan se on oma äitini. Tämä upea nainen on kasvattanut 15 lasta, antanut meidän tulla sellaisiksi kuin haluamme muiden vastusteluista huolimatta. Äitini on asettanut rajoja, joita en ehkä koskaan opi noudattamaan. Vaikka arvostaisin kuinka paljon näitä, kuuluu teinin elämään kokeilla kaikkia ääripäitä. Näitä rajoja ei kuitenkaan ole annettu rikottaviksi. Nämä rajat on luotu rakkaudella, suojelemaan omia kallisarvoisia lapsia. Tiedän miten jokainen rikottu lupaus satuttaa. Pistää sydämeen ja laskee luottamusta. Jokaisen pettyneen katseen, jonka saan äidiltäni sattuu enemmämn kuin yksikään lyönti, tai potku.
          Nämä kaveriporukkani suosimat yllärireissut, ovat hirveitä. Jos äitini ei pidä jotakin reissua hyvänä, tiedän että tulen itsekin katumaan sitä. Nämä reissut ei yleensä koskaan ole kivoja. Ne tuntuvat hetken hyviltä, mutta me kaikki tiedämme että ne ovat pahoja, laittomia. Joskus mietin miten helppoa elämä olisi, jos jättäisi nämä tällaiset tekemättä. Mutta ei, ei se olisi elämää. Jokaisen surkean reissun jälkeen palaan kotiin lyötynä, mieli maassa ja yksi paha kokemus rikkaampana. Ja silti tiedän että äiti välittää ja rakastaa. Muistan kymmeniä reissuja. Palaan kotiin, ympärihumalassa, itkien ja oksentaen. Äiti halaa, kyselee, ja tukee. Silti tiedän miten paljon se äitä sattuu. Enemmän kuin mikään muu. Äiti oli nuorena täysin erilainen kuin minä. Ei äidin elämään kuuluneet päihteet, ei yhä edelleenkään kuulu. Siksi äidin on vaikea ymmärtää, enkä minä ole sitä vaatimassakaan. Se mikä on väärin, on väärin ja siitä saa syyttä vain itseään. Näiden pienten seikkojen takia äidit valvoo. Miettii lapsiaan ja sitä miten neuvoisi oikein. Äidin neuvot ovat kallisarvoisia, mutta me jokainen teemme omat ratkaisumme. Mutta ei meidän äiti ole vihainen, pettynyt vain. Ja pettymys on mielestäni miljoonia kertoja pahempi kuin viha. Se sattuu paljon enemmän.  
           Joka päivä näen ihan liikaa sitä, kuinka nuoret häpeävät vanhempiaan. Ei kehdata käydä kaupassa, syömässä, ulkona. On liian noloa kulkea omien vanhempien kanssa. Vaatteet on vanhanaikaisia, sukissa reikiä.  Ne puhuvat kovaan ääneen, komentelee ja määrä. Minun elämäni parhaimpia kokemuksia ovat reissut äitini kanssa. Kaupassa kuljen ylpeänä äitin vierellä. Minulla on oma äiti, minun äiti on paras äiti. Tuhannet iltalenkit ja kuntosalireissut. Uimiset ja mökkeilyt, makkaranpaistot ja juttutuokiot. Ne miljoonat pullat ja piparkakut, joita olemme leiponeet. Itkut, mitä yhdessä itketty, naurut joita olemme nauraneet. Ne pienen pienet arkiset keskustelut saavan hymyn hiipimään huulilleni, minulla on äiti joka välittää.
          Tiedän kuinka vaikeaa on sanoa että välittää, rakastaa tai kunnioittaa. Aina siihen ei kuitenkaan tarvita sanoja. Niinkuin tylsän kuuloinen kliseekin sanoo "sanat merkitsee, teot todistaa" - on ihan testattu juttu. Jos sanot että rakastat, silti puukotat selkään. Ei se ole oikein, se vie luottamuksen, tappaa sisältä. Suuret ajatukset saa helposti pieniksi teoiksi. Siksi toivonkin, että jokainen tänään halaa äitiään, sanoo että välittää. Olen varma että jokaisen äidin kasvoille hiipii hymy, pieni ja yllättynyt, mutta sitäkin enemmän täynnä tunnetta. Olkaa rohkeita, kertokaa että välitätte. Kertokaa, ennenkuin on liian myöhäistä.  
Päivät kulunu ku siivillä. Tää istuu pellon reunalla, kattoo maisemaa. Lähestyvää kesää. Muuttolintuja ja kesäistä luontoa. Kuuluu musiikkia ja linnunlaulua. Tuntuu että on hyvä olla. Eilen tämä näki Miraa. Kikatteli, leikki naista. Hyvän kaverin kanssa tuntuu niinku kaikki ois hyvin. Mutta niinhän minulla on. On kesä ja vapautta. 
Kaisa

4.6.12

näi mä sen näkisin

Heippa vaan ja mahottoman synkkää maanantaita ! Tai no kellä on synkkä ja kellä ei, mínä itte nimittäin täällä naureskelen vedet silmissä mun loistavalle yritykselle kirjottaa Riinan toimova "hempee rakkausstoori". Siis ihan oikeasti, ei mun ajatusmaailma yllä sille tasolle ! Tai no ehkä jos ois iha korviaa myöten rakastunu ni se saattais onnistua, mutta tällä hetkellä mun pääkopassa pyörii jotai aivan muuta. Joten eiköhän iha suosiolla vaihdeta aihetta. Tuonne oli heitetty niin erisorttisia ideoita, että päätin vaa vetää siitä nyt summassa idiksen, mikä tällähetkellä kuulosti parhaalta, eli toi; millainen on mun unelmien tulevaisuuteni.

Tässä nyt ihan eka toive mikä sais kyllä toteutua, ois se että pääsisin johki niistä kouluista, mitkä yhteishaussa löin kolmeen ekaan. Eli lähihoitat tai nuoriso-ohjaus. Periaatteesa mihin noista vaan, sillä kaikki täydentää mun unelmaa ihan täysillä, siis sitä että saan jonku sosiaalisen ammatin. Tuoltahan sitte voittaki lukkee tästä asiasta vähä enämpi: olen onnellinen, mitä sä luulit? Ja toivonki muuten että luette, saatte pian ihan väärän kuvan minusta !
          Sitteku oon kouluun päässy, vietän villiä opiskelijaelämää omassa rivarinpätkässäni. Sinä aikana sielä ramppaa jos jonkunnäköstä mutakuonoa ja yhtäkkiä mun elämään ilmestyy semmonen ukkeli josta viimepostauksessa kerroin. Eli siis miekkone joka kiskoo mun kanssa hikisen koulupäivän jälkeen sisällä nuotiossa rillattuja homeisia lerssejä ja vetää bisseä aamuun asti. Ja tietenki valmistun ilman minkäännäkösiä ongelmia ihan ajallaan. Sitteku oon iso ja mulla on ammatti, saan tietysti heti töitä ilman kyselyitä, (koska en ajatellu valmistua työttömäksi). Siinä vaiheessa me muutetaan sen ukkelssonin kanssa yhteen ja  pidetään aina semmosia kauhee isoja puutarhajuhlia. Että tervetuloa sinne vaan. Laitamma kutsukortit tulemaa hetiku sinne asti keretää. Niissä meijän puutarhapartyissä ei kitata mitään kaljaa vaa me hörpitään sivistyneesti pontikkaa kymmenen litran kanisterista. Siis  just sitä pontikkaa mitä se mun gangsterihurriäijä on itte keitelly koko pitkän talven. 
          Sitte paiskin muutaman vuoden töitä ja ostan mun huimalla (toivottavasti lähihoitajan) palkallani itselleni porschen. Sellasen kiiltävän mustan, mistä oon haaveillu noin neljävuotiaasta asti. Ja siihen ei sitte mun äijä kajoa !! Ja jos kajoaaki ni ajan sen kaulimen kera niin kauas ettei kuu kuule ja päivä nää. Se porsche on mua ja mun tyttökavereita varten. Me ajellaan aina alkosta toiseen sillä ja naureskellaan maailmalle. Me heitetää häppää samalla ku se mun äijä on kotona keittelemässä perunoita. Siis tässä vaiheessa ikää saa olla korkeentaa se kakskymmentä. Sitte ku mulla on se porsche, tahon muutaman lapsosen. Ja niistä lapsista ei sitte tuu mitään lääkäreitä vaan ihan tavallinen putkimiesprinssi ja puutarhuriprinsessa. 
            Jossai vaiheessa mun elämä alkaa tuntua niin ykstoikkoselta että päätän ottaa ja kirjottaa kirjan. Se kirja tulee olemaan kertomus mun nuoruudesta. Niin tylsältä ku se kuulostaaki, mutta ihan tosi; aika raisua tä välillä on.  Siitäpä saanki sitte ihan vitusti tonneja ja lähemmä koko perheen voimin kiertään maailmaa. Saadaan kaikki hemmetin malariat ja ripulit ynnämuut aidsit siltä reissulta mitä hoidetaanki seuraavat kakstoista ja puolituhatta vuotta. Ja tässä vaiheessa pakko sanoa että silti me ollaan iha hemmetin onnellisia, koska me ollaan aivan tajuttoman positiivisia ihmisiä !
          Eläkepäivät sujuu rattosasti kotona twisteriä pelaten. Ja ukkohan muuten on messissä, siitä minä pidän huolen. En nimittäin aatellu ravata missää pissimummojen bingossa ja hörppiä tulikuumaa kahvia tuhannen mummokaverin jengissä. Puhua pälpättää jostai sen ajan nuorista paskaa ja hakkua uusinta muotia.  Vaan tämä ämmä vetää viimesee asti korkkarit tanassa valssia pitkin katuja ja kujia. Tää ämmä aikoo kerätä ihmisiltä pahoja katseita vielä yheksänkympin paremmallaki puolella.  Ja se mun äijä kantaa mulle viskiä sänkyyn, istuu ite toiseen päähän polttelee piippua. Ottaa kädestä kii ja siinä me sitten tuntikausia muistellaa yhessä miten kivoja ne meidä pitämät puutarhajuhlat sillon teininä olikaan. Siihe me sitte sen minu miekkosen,  kanssa kuollaa käsikäjesä hymysä sui. Piippu suussa ja viskilasit käsissä. Onnellisena eletystä elämästä.
Nää omakuvat täsä postauksessahan ei sitte liity mitenkään mihinkään. Nää on Jemina ottanu joskus asuntola-aikoina. Käytän hyväksi ja se tuntuu aika pahalta. Noeivaa. Eilen tuli istuttua tosi monta tuntia joella. Sielä on niiiiiiin täyellistä. Tänää sitte olin pikkasen aikaa veljen lapsosia hoitelemassa ja illalla pikkase kiva käyä saunasa ja ollavaa. Ihanku oisin tehny jotai muutaki koko lomalla..
Kaisa

3.6.12

Erilaisuun on rikkautta

Ekaksiki kiitos ihan tajuttomasti kaikista kivoista ideoista mitä tonne edelliseen postaukseen heititte ! Siellä oli oikeasti tosi monta sellasta mihin aijon tarttua ! Eka tulee tässä ; unelmien mies. Voi mahoton sentää. Jaja saa sinne yhä edelleen niitä toiveita nakella ! 

En tiedä miksi, mutta rakastan kaikkea erilaista ja vastakohtia yli kaiken. Ehkä arkisin asia on se, että kännykästäni soitetuimpien biisien listalta löytyy tälläkin hetkellä niiiin erilaista musiikkia. Metallia- kunnon akan tappoa. Voiko mikään olla parempaa lenkkiseuraa ! Klassista panhuilumusiikkia- voiko mihinkään nukahtaa paremmin ? Kunnon amispoppia- ehkä parasta ryyppyseuraa. Ja toki HIPHOPPIA, jossa sanat on niin tärkeitä. Että siinäpä pala yksitoikkoista musiikkimakuani. 
          Eräs seikka, mikä aiheuttaa aika ajoin paljonkin keskustelua, on mun miesmakuni. Tämmöset hemmetin älyvapaat erotiikantappajat, kuten Zac Efron, Brad Pitt ynnämuut Justin Bieberit on mun mielestä ihan täyttä roskaa. Mutta entäpä vaikka Sami Hedberg ! Näkee että tällä äijällä on jotai muutaki tekemistä ku ravata jossain hikisellä punttisalilla ja tylsillä lenkkipoluilla laskien jokaikistä kuluttamaansa kaloria. Kyllä äijälle pitää makkaran ja bissen maistua ilman seuraavan päivän morkkisjuoksulenkkiä. Ja huumori- sen pitää olla yhtä kieroutunu ku mulla. Paskaläppää ämmistä ja rasvaset yksityiskohdat intiimistä hommista. Sen lisäksi miehen pitää pystyä nauraan itelleen ja heittää läppää ilman että se kuulostaa kakstoistavuotiaalta teiniangstilta. Eli rajansa silläki. Miehen pitää olla gangsta, hyvällä tavalla. Joo ja joku puhetyyli. Saatan kuunnella tunnin jonku äijän puhumista. Joku S- tai R vika, jännä murre tai itekeksimiä sanoja ja sanontoja, onko mitään siistimpää ! No ei varmasti ole. Äijä saa olla melkei mitä vaa, kunhan se ei oo timmissä kunnossa oleva sinisilmänen herrasmies - yök.
        Entäs sitte minun kaiken karvaiset ystäväni. Kaveripiiriini kuuluu kaikkea metallimiehistä kevytrakenteisiin hippityttöihin. Muutama kunnon uskovainen ja isokasa niitä laitakaupungin nistejä. Ulkomaalaisia ja suomalaisia. Kympin oppilaita ja luokallejääneitä. Urheilijotai ja makkarapoikia. Parasta mitä tiedän, on just se että lähipiiristä löytyy niin erilaisia ihmisiä. Tai se että joku random tulee pottapäässä, pinkit verkkarit ja nokiankumisaappailla varustettuna bileisii. Parhautta, kerrassaan ! KUKAAN ei voi koskaan täysin ymmärtää mua tässää asiassa, koska rakastan kaikkea mistä muut ei pidä. Esimerkiksi lehmänpaskan tuoksu. Onko mitään kotoisampaa ! Ei varmasti ole !
Eilen siis Julle tuli meille, rillailtiin ja vietettiin tositosi hauskaa ! Muisteltii vanhoja aikoja, oltiinhan yläasteella samassa luokassa vuodenpäivät. Loistava tyyppi ja yks niistä harvoista jonka kanssa ei tarvi esittää yhtää mitää.  
Kiinnostaako politiikka? - Ei todellakaa. Koko sana saa metrisen kikulssonin kasvaa ohtaa
Seuraatko jääkiekkoa? - Mm lätkä ja aika ajoin Sm-liigaa
Tykkäätkä jääkiekosta? - Kyllä!
Oletko koskaan varastanut kaupasta mitään? -Voi kyllä olen.
Onko sinusta topissa oleva reikä hieno tai tyylikäs? :D - ON 
Mikä fiilis nyt ? - Tosi jees. Kesäloma alko vasta ja kaikkee muutaki mistä ei viitti ees kirjottaa vie
Ootko rohkee ? - Mä niin haluaisin tietää mitä tällä yritetään kysyä ? Että oonko rohkee missä ? Koska en pelkää mitään hemmetin hämähäkkejä, korkeita paikkoja, ruumiita ja mitä niitä nyt voi olla. Mutta sitte taas esimerkiksi pimeeseen vessaan mua ei stitte saa ei millään. Koska kaikkihan tietää että sieltä peilistä hyökkää saman tien kummitus silmille. Eli jos joku ihanuus haluais hitusen avartaa mulle tämän kysymyksen pointtia !?
Karkki vs suklaa? - KARKKI. Suklaa on hanurista
Mansikka vs vadelma? - mansikka
Harrastat musiikkia, soitatko jotain soitinta? - Minä laulan. Mutta osaan kyllä pianua soittaa vaikken  missään tunneilla oo rampannukkaa
Mitä sarjoja seuraat tällä hetkellä? - Salkkarit, salkkarit & salkkarit. Empä muuta oikeestaa seuraa. Putous 
mitä teet kun hermostut ? - Kuuntelen musiikia ja poltan tupakkaa. Mieluiten kävelyllä. Ja jos oikeasti vituttaa tosi paljon, plussaa on että vetä sataa kaatamalla. Se auttaa.
millainen olisi unelmien poikaystävä? - joo lue toi alku !
Kaisa
          

2.6.12

nyt saa valittaa

Ajattelin nyt kysellä teiltä, rakkahat lukiani mistä toivoisitte minun kirjoittavan. En lupaa, että täyttäisin kaikki toiveet, mutta haluaisin jotain inspistä mistä lähteä liikkeelle. Lähinnä kaipailisin aihetta mielipidekirjoituksille. Samalla toivon että kerrotte mitä haluatte lisää/vähemmän. Myös valitusangstaus itkupotkuraivareita otetaan vastaan, nyt saa valittaa ! Toki mulla jotain ideaa itelläniki takataskussa on, mutta tähän postaukseen toivoisin nyt paljonpaljon teidän ideoita ! Ei mulla muuta, KAKE kiittää!

Kaisa

1.6.12

Meillä tuoksuu koti ; elämä ja välittäminen

Mulla on kaikki tosi hyvin, mutten kiellä etteikö vois paremminki olla. On koti, ruokaa, vaatteita, terveyttä ja mikä parasta, paljon läheisiä jotka auttaa, tukee ja välittää. Aidosti. Tunnen siis olevani todella onnellinen. Toki voisin omistaa oman kämpän, poikakaverin, porschen... No joo, mutta mun perhe on siis perussuoriutuja tyyppiä. Me omistetaan pieni omakotitalo, jossa on kyllä kaikki tarpeellinen. Se sisältää paljon hyviä muistoja, mutta myös karvaita pettymyksiä. Sieltä talosta on 12 sisarustani lähtenyt jatkamaan omaa elämää, muuttanut erillee, lentänyt omille siivilleen. Vielä joskus on minunkin aika.
          Niinku monet jo varmaan tietääki, ei meidän talossa ole televisiota, pelikonsoleita tai stereoita. Ei kylpyammetta, lasiovia tai terassia. Ei meillä ole hienoja kalusteita, trampoliinia tai tapetteja. Ei meillä haise raha. Meillä tuoksuu koti ; elämä ja välittäminen. Meillä ei ole vara ostaa joka viikko uusia vaatteita, kalliita joululahjoja, ei tehdä ulkomaanmatkoja tai laskettelureissuja. Ei ostaa hienoja viinejä, tauluja tai astioita. Ei meillä ole vara harrastaa kalliisti, vaikkapa ratsastusta. Me ollaan perussuoriutujia, ei mitään hemmetin porvareita. Ja kyllä, olen onnellinen. Siksi ihmettelenki suuresti monien ystävieni asennetta. Mun elämä on pilalla, tää on täyttä paskaa, miks mä en..
          Eräs kaverini toivoi joululahjaksi mopoautoa ja pettyi karvaasti ku saikin käytetyn derbin. Meidän talossa on honda monkey jolla kaikki sisarukset on ihan yhtä hyvin päässy mopokauden läpi viilettään. Toinen kaveri soitti kerran, ku ei sähkökatkoksen takia nähny uusinta huippis jaksoa. Ja se tuntu ottavan tätä aivoon, paljonkin. Vittuuntuneena tähän ainaiseen valitukseen muistutin ettei meillä ole edes televisiota. Yksi ystävistäni valittaa ku tältä otetaan puhelin öiksi pois. Mulle maksettiin ensimmäinen puhelin kahdeksannella luokalla, siihen asti maksoin omat kännykkäni ja puhelinlaskut. Pari viikkoa sitten eräs ystäväni nalkuttaa että elämä meni pilalle ku jäi ryyppyreissu väliin. Piti koko viikonloppu vahtia pikkuveljeä. Voi sitä autuuden päivää jos minä saisin viettää kaksin koko viikonlopun pikkuveljeni kanssa. Se ois luksusta se, omistanhan maailman ihanimman pikkuveljen !
          Niin että miettikää oikeasti, onko kaikki "pilalla" ennenku niin väitätte. Nimittäin mä väitän, että aina voi mennä huonomminki ! Nauttikaa hyvät ihmiset siitä mitä teillä on ! Olkaa onnellisia siitä, mitä te saatte, älkääkä vittuuntuko siitä mitä ette saa. Pitäkää kiinni niistä ihmisistä, jotka rakastaa ja kunnioittaa teitä ja jättäkää ne pettävät luuseriystävät omaan arvoonsa. Elämä on annettu elettäväksi ja jos asenne on kohdillaan, siitä tulee huikea kokemus. Muista, että voit itse paikkaamalla omaa asennettasi vaikuttaa jokaiseen asiaan. Kaikista asioista löytyy OIKEASTI jotain hyvää, eikä se ole pelkästään tylsä klisee, vaan ihan tekstattu fakta
 Ahh , onko mitään rentouttavampaa ku pitkä kävelylenkki joella, römppävaatteilla vesisateella. NO EI OLE

kyllä, mulla on kaulassa risti kuten näkyy.... EIKU TÄ 



Isoveli valmistu tänään koneistajaksi ja pikkuveli hakee huomenna vikan todistuksen ala-asteelta. Huih kuinka tää aika oikeasti rientää.. Tänään aijon vesisateesta huolimatta vetää lämpimät kamppeet päälle ja juosta taas joelle, se on sitä parhautta ! 

Motto ? - Aina voi mennä paskemminki !
Kauanko olet blogannut? - Kirjoittelin jo aijemmin sellasta mielipidepainotteista blogia, mutta tämän blogin aloitin tammikuussa. Eli noin viisi kuukautta.
Miten alunperin rupesit pitämään blogia? - Kaapit alkoivat täyttyä käsin kirjoitetuista runoista, novelleista, laulujen sanoista ym, joten päätin kirjoittaa ne koneelle. Sitte ajattelin julkaista niitä netissä. Noin vuoden ajan julkaisinki, kunnes kirjoittelulle ei enää jäänyt aikaa ja inspiraatiokin oli hukassa asuntolaelämän takia. Sen takia poistin sen blogin ja nyt tammikuussa aloitin tekemään tätä vähä lifestyle painotteisempaa blogia, johon kuitenki sekoitan mielipidetekstejä, ja joskus novellejaki. Eli täysin kirjoitusten pohjalta. Ei kuvien.
Mikä bloggauksessa on parasta ? - Se että saa tehä kaiken just niinku haluaa. Pääsee kirjoitteleen omat ajatukset ylös ja saa kannustusta ja piristystä lukioiden kommenteista !
Mikä huonointa? -Ehkä ne anonyymit jotka yrittää joka hemmetin tavalla urkkia yksityiselämää
Miten saat ton youtube biisi jutun tollaseks siistiks tänne blogiin? En tiiä enää itekkää:D
Mitkä on sun kolme suosikkiblogia? -
1.Ihan ehdoton ykkönen on kyllä tää:  LET`S FAKE IT . Toi muija on niinku niiiin monessa asioissa (Tähän mennessä kaikessa) mun kanssa samoilla linjoilla, että ei mitään järkeä. Asiat joista se postailee on jollain tapaa tärkeitä ja ajankohtasia, mutta silti niin hupasia. Ja se kerrontatyyli. Nam. Okei, idea on se että ne kaikki on negatiivisia, mutta just tollasta tarvitaa, suomen tulevaisuus ! Kaikki pointsit multa sinne päi!
2. Timmi kakkonen on tässä :  With all love. Jeminan kans oltiin samalla luokalla ja on kyllä loistava tyyppi ! Tyttö keskeytti bloggaamisen ja aloitti nyt uudestaan, enkä todellakaa aijo enää päästää sitä hyppysistäni ! 
3. Puolituttuni Hennan blogi : 0108 . Uskomattoman upean näkönen nainen, joka omistaa maailman täydellisimmät hiukset ! Niin ja senkin takia pidän blogista, sillä sieltä bongailee just tosi usein omia tuttuja !
Kaisa