Periaatteessahan minä olen 16-vuotias luuseri, joka ei päässyt edes toisella yrittämällä haluamaansa kouluun. Äärettömän temperamenttinen suurisuu, joka heittää mukahauskaa paskaläppää kaikista asioista. Mutta se on vain periaatetta. Kuka tietää mikä minä oikeasti olen? Tai entä jos minua ei olekaan olemassa ? On vain jonkun pähkähullun professorin luoma helvetin ruma mollamaija jota ohjaillaan näkymättömistä naruista jostain tuolta pilvien päältä. Tai jos olenkin joku muu ihminen. Ei, kukaan ei tiedä kuka minä olen. Enkä minäkään usko ennenkuin saan vankat todisteet siitä. Pelkkä raamattu tai kastetodistus ei minulle riitä.
Jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että olisin se Kaisa joksi minua nimitetään. Se Kaisa on rääväsuinen äijä, joka kuitenkin omistaa naisen sukupuolielimen, unohtamatta kahta rusinaa navan yläpuolella. Se Kaisa kerää teioillaan vittuuntuneita katseita ja nauttii jokaikisestä hermoromahduksen saaneesta opettajasta. Se Kaisa aukoo päätään, kitisee ja vittuilee ihmisille tarkoittamatta kuitenkaan mitään pahaa, yhtään kenellekkään. Se Kaisa rakastaa lehmänpaskan ja hien tuoksua. Raakaa viinaa ja rumia mummoja. Lihavia ihmisiä, torijuoppoja ja laitakaupungin lemuhenkseliapinoita. Se Kaisa rakastaa kaikkea, mitä muut tuijottavat pitkin nenän vartta, katsovat kieroon. Kaisa vihaa kukkahattutätejä, paskanpuhujia ja selkäänpuukottajia. Se vihaa tavallisuutta, turvallisuutta ja rahaa. Itsensävihaajista ja marttyyreista puhumattakaan. Sellainen on Kaisa, mutta siitä, kuka minä olen, ei yhä edelleen ole kenelläkään mitään tietoa. Minulle on annettu kuori, jonka sisällä elän. Sydän, jolla tunnen, mutta sielun käyttöohjeet puuttuvat. Siitä, kuka minä olen, ei kenelläkään ole varmaa tietoa, ja sen selvittämiseksi minulle on annettu kokonainen elämä.
.
♥Kaisa
