Ilta-aurinko maalailee kuviaan viileälle nurmelle. Äskeinen sade sai pihamaalla tuoksumaan nurmen ja mullan tuoksun. Kesä on lähellä, melkein kiinni. Mieli huitelee jossain pilvien päällä, niin kaukana tästä maailmasta. On kevyt olla, kevyt elää.
Otan maasta päivänkakkaran ja alan nykiä terälehtiä yksi kerrallaan. Lintujen viserrys kuuluu kaukaa, kuin toiselta planeetalta. Aika pysähtuu ja vihdoin vedän viimeisen terälehtisen kärsineen näköisestä kukkasesta. Hymyilen ja pistän sen taskuun. Säilyttäisin sen niin kauan kuin tulos olisi sama.
Huomenna heti aamusta auton nokka kohti Rokuaa. Muutama päivä mökkielämää koko perheen voimin. Siitä reissusta tulee joko tajuttoman ihana, tai ihan täys katastrofi. Odotellaan parasta, mutta pelätään pahinta. Niinhän se menee.
♥Kaisa
♥Kaisa
