jos se ei välittäisi, niin ei se olisi enää tässä

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn . 

Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo. 

Mä puristan silmät tiukasti kiinni. 

Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon, kuin mielenkin. 

Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi. 

Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.

 Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena, puhtaan kirkkaana pallona. Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.

Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku jonka takia herätä aamuun uuteen, jonka takia elää. 

Sanotaan, että ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi.

 Miksi sitten itken, jos joku itkee puolestani, välittää.

 Miksi ahdistun, jos joku tuntee minut. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle. Joskus tuntuu, että mun raajat ja sielu on sidottu johonkuhun kiini. Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 

 Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.

Se tietää miltä minusta tuntuu.

 Jos se ei hymyilisi, se ei tietäisi . Jos se ei tietäisi, se ei välittäisi. Jos ei välittäisi, niin ei se olisi enää tässä.

♥ℒℴѵℯ Kaisa

viha on puhdas tunne

Sähisten syljen suustani suuria sanoja ja yritän potkia miestä polviin. Sanoistani ei saa mitään selvää, mutta sylki lentää ja ässät suhahtelevat epämääräisen voimakkaasti. Kohotan käteni ja tunnen jo mielessäni murtuneen nenän rysteseni alla, kunnes joku tarttuu käsiini ja vetää ne ripeällä otteella selkäni taa. Joku tunkee pahalta haisevan liinan suuhuni ja solmii sen pään taakse tiukalla solmulla. Kaksi miestä tarttuu rivakalla otteella minuun ja paiskaa riuhtovan ihmismöhkäleen kylmälle betonilattialle. Yritän huutaa, mutta suustani lähtee vain epämääräisiä ynähdyksiä.
          Käsiraudoissa sormeni pusertuvat nyrkkiin ja kynnet painavat käsiini valkoiset jäljet joista veri tirskahtaa ilkkuen esiin. Riuhdon käsiäni irti ja tunnen, kuinka viha on valtaamassa kovaa kyytiä sieluani. Rakastan tätä tunnetta, enkä todellakaan aijo heittää tätä hukkaan. Viha on luotu juuri tällaisia tilanteita varten ja nyt on juuri oikea hetki käyttää sitä. Viha on pitkälle jalostettu ja äärettömän puhdas tunne. Niin paljon puhtaampi ja yksiselitteisempi kuin rakkaus. Se kasvaa niin syvällä ihmisen sisällä, ettei sitä voi tai saa heittää hukkaan. Antaa pois, luovuttaa. Viha on taipumaton, kylmä ja kova kuin timantti. Eikä timanttejakaan sovi heittää pois.

♥ℒℴѵℯ Kaisa

mitä on aitous?

Hymyillen hän nyökkäilee ystävän kysellessäni onko kaikki hyvin. Ainahan hänellä on. Aina on kaikki hyvin. Hän pyyhkii salaa kyyneleen silmänurkastaan ja niiskaisee hieman. Korkkiruuvikiharat poukkoilevat sinne tänne ja tyttö yrittää saada ne kuriin pompulalle pakottaen hymyn hänen sieville huulilleen.  Näen, kuinka hän ärsyyntyy tekopirteiden ihmisten edessä. Kaikki odottavat häneltä aivan liikoja. Huomaan, ettei hän jaksaisi enää hymyillä, sanoa että kaikki on hyvin. Näytellä. Ja kaiken hyvän kukkuraksi kannustaa muita jaksamaan. 

          Mitä aitous on? Onko se sitä, että jaksaa hymyillä, näyttää hyvältä joka päivä ? Onko ihminen aito, jos ei koskaan itke toisten nähden. Jos on aina pirteä ja valmiina auttamaan muita. Jos ei koskaan huuda, raivoa tai melua turhasta..
          Nostan kynän pöydältä ja alan raapustaa hänen vihkoonsa. Huomaan ettet jaksa enää esittää. Vaikka ihminen olisi perusluonteeltaan iloinen, niinkuin sinä, se ei tarkoita sitä etteikö koskaan saisi olla surullinen. Ihmisten on ehkä vaikea käsittää sitä, ei ehkä ole turvallista, mutta ole oma itsesi. Näytä tunteesi. Se helpottaa oloasi. Ei kukaan ole aina onnellinen, ja me kaikki tiedämme sen. Se ei vaan mene niin. On sinullakin tunteet, eikä ne vain voi olla aina positiivisia. Jos sinuun sattuu, saat näyttää sen. Ja jos haluat puhua, voin kuunnella sinua, mutta älä pidä tunteitasi sisällä, se tappaa ne lopulta kokonaan. Tulet hulluksi jos pidät kaiken sisälläsi.
          Tyttö hymyilee minulle pienesti, pomppaa ylös tuolilta ja lähtee ovet paukkuen huoneesta. Alkaa yleinen sähinä. Kaikki ovat odottaneet tytöltä aivan liian paljon, eikä tyttö lopulta uskalla enää näyttää tunteita. Päätän auttaa häntä. Olen itse ehkä ylitemperamenttinen, mutta voin auttaa myös tyttöä näyttämään tunteensa. Ainakaan hän ei enää saa kietoutua itsesääliin.

  ♥ℒℴѵℯ Kaisa