sain kaiken minkä halusin, en tullut luovuttamaan !

Katselen ilta-aurinkoon. Se on juuri vaipumaisillaan vihreiden havupuiden taa. 

Sinne, missä luulisin sinun olevan. 

Kaunis, aurinkoinen päivä vaihtuu kuutamoon. Ilta himmenee, mutta silti jää valoisa, odottava tunne. En voi nukkua, untenmaa valvoo, eikä päästä minua kulkemaan sen läpi. 

Ikävä puristaa rintaa. Kaipaus on niin kaunista, niin hiljaista. Kumpa sitä voisi laittaa purkkiin. Säästellä. Käyttäisi sitten myöhemmin.

Ilta vaihtuu yöksi. Päivä toisensa perään  kuluu huimaa kyytiä. Kalenterista käännellään lehtisiä, sutataan ruutuja. 
Aika valuu, juoksee. Liian nopeaa, ei sitä saa kiinni. Mieli saalistaa, se ei saa hetken rauhaa ikävältä. Se tuntuu hyvältä. Tietää, että välittää. Oikeasti.

Kello on puol seiska juhannuksen aatonaattona ja meiti istuu yksin kämpillä, kattelee vanhoja valokuvia ja nauraa naama kippurassa. Sillä aikaa suurinosa porukasta vetää viinaa kalajoella tai lilluu vesisatees jossain mökillä. Huomena ois tarkotus järkätä jonki sortin äksöniä, mutta tänää tällee! Ps. arvakkaapas oonko onnellinen? Vihdoin ja viimein tärppäs, tää akka nimittäin alottaa syksyllä koulun ja on toivottavasti muutaman vuoden päästä onnellinen nuoriso& vapaa-ajan ohjaaja! Muutaman vuoden yrittäny ja onneks en luovuttanu! Ihanaa jussin aikaa kaikille!

♥ℒℴѵℯ Kaisa