Elämä on kuolemista, mutta kuolema vain yksi vaihe elämästä

Painan pääni pulpettiin ja vaivun horrokseen. Opettajan ääni kaikuu yhä kauemmas ja kauemmas ja pian uni saa vallan. Mielenkiinto on nollassa. Saan ison pinon tehtäviä, jotka muut ovat jo palauttaneet. Nykyään kaikki koulutehtäväni jää rästiin. Venyy pitkälle ja kasaantuu tehtäväksi pidemmille viikonlopuille ja lomille.

          Katselen hiljaista kämppää. Kaikki muut nukkuvat vaikkei kello käy vielä lähelläkään puoltayötä. Väännän television volyymit suuremmalle. Vain ja ainoastaan hiljaisuutta karkuun päästäkseni. Asuntolaelämä alkaa ottaan pannuun. Ei jaksais aina olla hyväntuulinen ja siveellinen, mieliksi muille. Tarvitsen paljonpaljon enemmän toisia ihmisiä, melua, huutoa ja elämää.

          Katselen surullisena vanhoja valokuvia. Istumme siskojen ja isän kanssa veneessä. Hymy huulilla, onkivapa kädessä. Isä työnsi veneen vesille meidän jo istuessa kyydissä. Muistan tuon päivän, kaikki oli niin mukavaa, rattoisaa ja mikä katkerinta, niin kovin helppoa ja yksiselitteistä. Nyt ajatukset repii, riuhtoo ja hukkuu. Sairaudet heittää paskaa päin  kasvoja, saa meidät vihaamaan itseään, elämää ja  jopa muita ihmisiä. Marttyyriasenne saa murskattua hetkessä tien ihmisten mielialaan. Se purkautuu kiukutteluna, syyttelynä ja huutona toisiin ihmisiin.Väärät ihmiset kärsivät.
          Onko elämässä mitään järkeä, onko mitään jäljellä? Mitä väliä yhtään millään on jos elämän palkka on kuitenkin vihaa, sairauksia ja syytöksiä. Kirveleviä lauseita ja kipua..
          Kattelen lumista maisemaa. Valkoisia hiutaleita putoilee taivaalta painavannäköisinä. Tiedän että se on räntää. Se putoilee möykkyinä vaatteille, kastelee ja saa aikaan vilunvärisyksiä ja inhon. Loskapaskaa ja pimeää. Liukkaita kelejä ja liikenneonnettomuuksia. Elämä on kuolemista, mutta kuolema vain yksi vaihe elämästä.

Ehkä hieman kärjistettyä, tai oikeestaan aika paljonki, mut wadevö. Ihanata tiistai-iltaa kaikille ! Toivoo KAKE ♥

onni on saada se ketä kaikki muut eniten tahtovat

Meillä naisilla ei aina ole niin helppoa kuin miltä päällepäin saattaa näyttää. Jos laitamme lapset päiväkotiin, olemme julmureita. Jos taas jäämme itse kotiin, olemme luusereita. Jos teemme paljon töitä elättääksemme perheemme, menetämme viehätysvoimamme. Jos taas keksitymme itseemme, menetämme työpaikkamme.

           Ajatelkaapa tilanne; Nuori perheenäiti meikkaa, laittaa itsensä kauniiksi ja lähtee viihteelle. Ihmiset puhuvat että on epäsoveliasta, jopa hävytöntä. Jos taas hän ei laittautuisi, hän laiminlöisi ulkonäköään.
          Jos me naisena näytämme tunteemme, olemme herkkiä itkupillejä. Jos taas puremme hammasta emmekä näytä tunteitamme, olemme julmia, tunnevammaisia ja kylmiä kuin jäävuori. Jos käytämme minihametta, ärsytämme miessukupolvea tahallamme. Jos taas emme, meille tuomitaan rumat sääret. 

         Jos olemme virkeitä ja iloisia, ihmiset tahtovat tietää tarkan syyn siihen. Jos taas kiukkuisia ja vittumaisia, meillä on saletisti kuukautiset. Ja voi kuinka yksinkertaista. Jos olet älykäs nainen, älä vain näytä sitä kenellekkään. Jos taas et, sinun tulee ainakin olla pirun sievä ja hyvä kroppainen. 

- Ei ole onni saada se nainen ketä eniten tahtoo,

onni on saada se ketä kaikki muut eniten tahtovat. -

odotan, odotan, peloissani odotan miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan.

Kun yksinäisyys lakkaa olemasta kohtaloni,

siitä tulee oikeuteni
Eija Partanen- itseksitulemisen oikeus

Aattelin vaan tulla kertomaan että olen yhä hengissä vaikka sitä ei välillä huomaakkaan ! Sen sijaan että oisin tehny hullunlailla koulutehtäviä, oon ottanu mielettömän lepposasti. Mulla alko syysloma torstaina ! Eilen päivä Oulussa "shoppailemassa" isosysterin ja Sannan kanssa . Oli ihan kivvaa vaikka en ostanu  oikeestaa  mitää. Nyt tää ämmä toivottaa kaikille lepposaa sunnuntaita ja antoisaa syyslomaa ja lähtee ite piiiitkälle kävelylenkille kera hyvän musiikin :) HEIPPA ♥

you are good just the way you are

Hymyillen hän nyökkäilee ystävän kysellessäni onko kaikki hyvin. Ainahan hänellä on. Aina on kaikki hyvin. Hän pyyhkii salaa kyyneleen silmänurkastaan ja niiskaisee hieman. Korkkiruuvikiharat poukkoilevat sinne tänne ja tyttö yrittää saada ne kuriin pompulalle pakottaen hymyn hänen sieville huulilleen. Näen, kuinka hän ärsyyntyy tekopirteiden ihmisten edessä. Kaikki odottaa häneltä aivan liikoja. Huomaan, ettei hän jaksaisi enää hymyillä, sanoa että kaikki on hyvin. Näytellä. Ja kaiken hyvän kukkuraksi kannustaa muita jaksamaan. Mitä aitous on? Onko se sitä, että jaksaa hymyillä, näyttää hyvältä joka päivä ? Onko ihminen aito, jos ei koskaan itke toisten nähden? Jos on aina pirteä ja valmiina auttamaan muita? Jos ei koskaan huuda, raivoa tai melua turhasta?

          Nostan kynän pöydältä ja alan raapustaa hänen vihkoonsa. Huomaan ettet jaksa enää esittää. Vaikka ihminen olisi perusluonteeltaan iloinen, niinkuin sinä, se ei tarkoita sitä etteikö koskaan saisi olla surullinen. Ihmisten on ehkä vaikea käsittää sitä, eikä ehkä ole turvallista, mutta ole oma itsesi. Näytä tunteesi. Se helpottaa oloasi. Ei kukaan ole aina onnellinen, ja me kaikki tiedämme sen. Se ei vaan mene niin. On sinullakin tunteet, eikä ne vain voi olla aina positiivisia. Jos sinuun sattuu, saat näyttää sen. Ja jos haluat puhua, voin kuunnella sinua. Mutta älä pidä tunteitasi sisällä, se tappaa ne lopulta kokonaan. Tulet hulluksi jos pidät kaiken sisälläsi.

     Tyttö hymyilee minulle pienesti, pomppaa ylös tuolilta ja lähtee ovet paukkuen huoneesta. Alkaa yleinen sähinä. Kaikki ovat odottaneet tytöltä aivan liian paljon, eikä tyttö lopulta uskalla enää näyttää tunteita. Päätän auttaa häntä. Olen ehkä temperamenttinen, mutta voin auttaa myös tyttöä näyttämään tunteensa. Ainakaan tyttö ei enää saa kietoutua itsesääliin.     Ihanaa ! Enää viikko koulua ja sitten syysloma ! Oon iha onneni kukkuloilla :) Nyt pitäis jaksaa tehä iso kasa koulutehtäviä. Ei oikee inspais mutta vähä pakko, en nimittäi aio syyslomalla haaskata sekkaakaa koulujutuille. Mielettömän ihanaa weekendiä kaikille ! Ps. saa mulle soitella jos on jotai nättejä ideoita viikonlopuks ! ♥ Kake

mä nään tuulilasin läpi suomen, vanhois valokuvis ongelmanuoren

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn . 
Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo. 
Mä puristan silmät tiukasti kiinni. 
Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon, kuin mielenkin. 
Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi. 
Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.
 Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena, puhtaan kirkkaana pallona. Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.

Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku jonka takia herätä aamuun uuteen, jonka takia elää. 
Sanotaan, että ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi.
 Miksi sitten itken, jos joku itkee puolestani, välittää.
 Miksi ahdistun, jos joku tuntee minut. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle. Joskus tuntuu, että mun raajat ja sielu on sidottu johonkuhun kiini. Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 
 Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.
Se tietää miltä minusta tuntuu.

 Jos se ei hymyilisi, se ei tietäisi . Jos se ei tietäisi, se ei välittäisi. Jos ei välittäisi, niin ei se olisi enää tässä. 

Nuhaa, kuumetta ja yskää. Pahaa oloa ja hengailua asuntolalaisten kanssa. Ihanata torstai-iltaa ja sillee , toivottaa Kake♥