Auringon säde osuu suoraan silmääni verhojen välistä. Taas unohtui sulkea verhot yöksi. Peitto on läpimärkä yön hikoilun jäljiltä. Painajaisia. Jo toista viikkoa putkeen. Mietin tuhannennen kerran syytä nousta taas yhden surkean yön jälkeen. Ehkä keksisin sen myöhemmin..
Potkaisen peiton pois ja nousen suu tötteröllä keskelle kaaosta. Kompastun edellisviikon mainosposteihin, ja kun viimein saan itseni kammettua jalkeille, koko päivän paskamaisuus muistuu mieleeni. Taas täytyy korjata omia, turhia viheitä. Ehkä ensikerralla muistan olla tarkempi.. Tai sitten en. Vilkaisen ohimennen peiliin ja huomaan painajaisten jäljet tarttuneen poskiini punaisiksi viiruiksi. Eikö mustelma varpaassa olisi riittänyt.
Vesisade rytmittää kodin kattoa ja koko alkuviikon likaiset astiat odottavat keittiössä puhdistajaansa. Etsin pyykkivuoren uumenista puhtaita sukkia, enkä todellakaan löydä ainakaan kahtaa samanlaista. Istahdan sängylle ja yritän venyttää käsiäni jalkoihin saadakseni edes toisen sukan jalkaan. Koko sänky on kuin myrskyn merkki. Luin illalla valvoessasi artikkelin siitä ettei ole hyvä pedata sänkyä heti aamulla. Vaikka vituttaa, hymähdän uutiselle ja jätän peittovuoren sängyn päälle odottamaan iltaa.
Puhelin pilpattaa. Ärsyttää. Varmaan viesti perintätoimistolta. Olisiko joku lasku voinut jäädä maksamatta? Tai ehkä lehtikauppiasta kiinnostaa haluaisinko tilata Tieteen Kuvalehden. Vai haluaako kummitädin kaima viedä minut koirapuistoon. Olenkohan onnistunut tietämättäni sössimään jotain sellaista, josta en edes itse tiedä.. Avaan viestin.
Se viesti oli hyvältä ystävältä. Ystävältä, josta en pitään aikaan ollut kuullut mitään. Kyseli kuulumisia. Ihan vain parilla sanalla. Mieli kirkastui ja hymy hiipi kasvoille. Kuinka yksi tekstiviesti voi viedä kokonaisen paskan aamun mennessään. Päivä pelastettu.
