Heippa vaan ja mahottoman synkkää maanantaita ! Tai no kellä on synkkä ja kellä ei, mínä itte nimittäin täällä naureskelen vedet silmissä mun loistavalle yritykselle kirjottaa Riinan toimova "hempee rakkausstoori". Siis ihan oikeasti, ei mun ajatusmaailma yllä sille tasolle ! Tai no ehkä jos ois iha korviaa myöten rakastunu ni se saattais onnistua, mutta tällä hetkellä mun pääkopassa pyörii jotai aivan muuta. Joten eiköhän iha suosiolla vaihdeta aihetta. Tuonne oli heitetty niin erisorttisia ideoita, että päätin vaa vetää siitä nyt summassa idiksen, mikä tällähetkellä kuulosti parhaalta, eli toi; millainen on mun unelmien tulevaisuuteni.
Tässä nyt ihan eka toive mikä sais kyllä toteutua, ois se että pääsisin johki niistä kouluista, mitkä yhteishaussa löin kolmeen ekaan. Eli lähihoitat tai nuoriso-ohjaus. Periaatteesa mihin noista vaan, sillä kaikki täydentää mun unelmaa ihan täysillä, siis sitä että saan jonku sosiaalisen ammatin. Tuoltahan sitte voittaki lukkee tästä asiasta vähä enämpi: olen onnellinen, mitä sä luulit? Ja toivonki muuten että luette, saatte pian ihan väärän kuvan minusta !
Sitteku oon kouluun päässy, vietän villiä opiskelijaelämää omassa rivarinpätkässäni. Sinä aikana sielä ramppaa jos jonkunnäköstä mutakuonoa ja yhtäkkiä mun elämään ilmestyy semmonen ukkeli josta viimepostauksessa kerroin. Eli siis miekkone joka kiskoo mun kanssa hikisen koulupäivän jälkeen sisällä nuotiossa rillattuja homeisia lerssejä ja vetää bisseä aamuun asti. Ja tietenki valmistun ilman minkäännäkösiä ongelmia ihan ajallaan. Sitteku oon iso ja mulla on ammatti, saan tietysti heti töitä ilman kyselyitä, (koska en ajatellu valmistua työttömäksi). Siinä vaiheessa me muutetaan sen ukkelssonin kanssa yhteen ja pidetään aina semmosia kauhee isoja puutarhajuhlia. Että tervetuloa sinne vaan. Laitamma kutsukortit tulemaa hetiku sinne asti keretää. Niissä meijän puutarhapartyissä ei kitata mitään kaljaa vaa me hörpitään sivistyneesti pontikkaa kymmenen litran kanisterista. Siis just sitä pontikkaa mitä se mun gangsterihurriäijä on itte keitelly koko pitkän talven.
Sitte paiskin muutaman vuoden töitä ja ostan mun huimalla (toivottavasti lähihoitajan) palkallani itselleni porschen. Sellasen kiiltävän mustan, mistä oon haaveillu noin neljävuotiaasta asti. Ja siihen ei sitte mun äijä kajoa !! Ja jos kajoaaki ni ajan sen kaulimen kera niin kauas ettei kuu kuule ja päivä nää. Se porsche on mua ja mun tyttökavereita varten. Me ajellaan aina alkosta toiseen sillä ja naureskellaan maailmalle. Me heitetää häppää samalla ku se mun äijä on kotona keittelemässä perunoita. Siis tässä vaiheessa ikää saa olla korkeentaa se kakskymmentä. Sitte ku mulla on se porsche, tahon muutaman lapsosen. Ja niistä lapsista ei sitte tuu mitään lääkäreitä vaan ihan tavallinen putkimiesprinssi ja puutarhuriprinsessa.
Jossai vaiheessa mun elämä alkaa tuntua niin ykstoikkoselta että päätän ottaa ja kirjottaa kirjan. Se kirja tulee olemaan kertomus mun nuoruudesta. Niin tylsältä ku se kuulostaaki, mutta ihan tosi; aika raisua tä välillä on. Siitäpä saanki sitte ihan vitusti tonneja ja lähemmä koko perheen voimin kiertään maailmaa. Saadaan kaikki hemmetin malariat ja ripulit ynnämuut aidsit siltä reissulta mitä hoidetaanki seuraavat kakstoista ja puolituhatta vuotta. Ja tässä vaiheessa pakko sanoa että silti me ollaan iha hemmetin onnellisia, koska me ollaan aivan tajuttoman positiivisia ihmisiä !
Eläkepäivät sujuu rattosasti kotona twisteriä pelaten. Ja ukkohan muuten on messissä, siitä minä pidän huolen. En nimittäin aatellu ravata missää pissimummojen bingossa ja hörppiä tulikuumaa kahvia tuhannen mummokaverin jengissä. Puhua pälpättää jostai sen ajan nuorista paskaa ja hakkua uusinta muotia. Vaan tämä ämmä vetää viimesee asti korkkarit tanassa valssia pitkin katuja ja kujia. Tää ämmä aikoo kerätä ihmisiltä pahoja katseita vielä yheksänkympin paremmallaki puolella. Ja se mun äijä kantaa mulle viskiä sänkyyn, istuu ite toiseen päähän polttelee piippua. Ottaa kädestä kii ja siinä me sitten tuntikausia muistellaa yhessä miten kivoja ne meidä pitämät puutarhajuhlat sillon teininä olikaan. Siihe me sitte sen minu miekkosen, kanssa kuollaa käsikäjesä hymysä sui. Piippu suussa ja viskilasit käsissä. Onnellisena eletystä elämästä.
Eläkepäivät sujuu rattosasti kotona twisteriä pelaten. Ja ukkohan muuten on messissä, siitä minä pidän huolen. En nimittäin aatellu ravata missää pissimummojen bingossa ja hörppiä tulikuumaa kahvia tuhannen mummokaverin jengissä. Puhua pälpättää jostai sen ajan nuorista paskaa ja hakkua uusinta muotia. Vaan tämä ämmä vetää viimesee asti korkkarit tanassa valssia pitkin katuja ja kujia. Tää ämmä aikoo kerätä ihmisiltä pahoja katseita vielä yheksänkympin paremmallaki puolella. Ja se mun äijä kantaa mulle viskiä sänkyyn, istuu ite toiseen päähän polttelee piippua. Ottaa kädestä kii ja siinä me sitten tuntikausia muistellaa yhessä miten kivoja ne meidä pitämät puutarhajuhlat sillon teininä olikaan. Siihe me sitte sen minu miekkosen, kanssa kuollaa käsikäjesä hymysä sui. Piippu suussa ja viskilasit käsissä. Onnellisena eletystä elämästä.
Nää omakuvat täsä postauksessahan ei sitte liity mitenkään mihinkään. Nää on Jemina ottanu joskus asuntola-aikoina. Käytän hyväksi ja se tuntuu aika pahalta. Noeivaa. Eilen tuli istuttua tosi monta tuntia joella. Sielä on niiiiiiin täyellistä. Tänää sitte olin pikkasen aikaa veljen lapsosia hoitelemassa ja illalla pikkase kiva käyä saunasa ja ollavaa. Ihanku oisin tehny jotai muutaki koko lomalla..
♥Kaisa
