Tyttö sammuttaa valot ja vetää mummilta saamansa verhot tiukasti ikkunan eteen. Päivä jää verhojen taakse. Hän haluaa olla yksin. Niin ettei kukaan näe kuinka sattuu. Ihmiset käyttävät hänet loppuun. Polttavat kuin kynttilää. Eivät välitä vaikka sydän on uponnut syvälle taliin. Hän ei tänään jaksaisi olla sosiaalinen ja hymyillä. Väsyttää ja paha olo tunkee syvälle sieluun ja kehoon. Silti ihmiset odottavat että jaksaisi, hymyilisi ja eläisi. Tänään tyttö rauhottuu ja aikoo olla yksin. Muista huolimatta. Piiloutua tunkkaiseen huoneeseen ja jättää lämpimän syysilman verhojen taakse.
Huomenna on uusi päivä, tyttö aikoo olla erilainen. Oma itsensä ja hymyillä. Tyttö aikoo tuulettaa huoneensa, tuska ja äkäisyys roskapönttöön. Kiukku ja edellisen päivän pahat muistot pakataan syvälle arkkuun. Heitettää avain järveen ja katsotaan yhdessä kuinka se lilluu vesikasvien seassa. Sitten voi hymyillä. Nauttia ja tuntea
Aivan mielettömän paljo väsyttäny kokopäivän, ja nyt ku vois nukkua oon niin pirtee ku peipponen ! Mut ihan jees alkuviikko takana ! Eilen tortilloja ja muuta krääsää Tuomaksen kanssa ja tänään pitkä kävelylenkki. Näillä näkymin suuntaamme perjantaina Kajaaniin isosiskon ja pikkuveljen kanssa ja sunnuntaina takaisin Haapavedelle. Vieläku jaksais muutamana aamuna nousta, ni jospa sitte vois nukkua vähä pitempään. Kiitos mielettömästi linkatuista blogeista, käyn niiden kimppuun heti ku saan enempi aikaa kasaa . Ja vielä saa linkittää !:) Ihanaata alkuviikkoa kaikille!
♥Kaisa
♥Kaisa
