Ei talo kysynyt, vastannut, tyhjyys ikkunasta katsoi.

Nää tiet on kuljettu niin monee kertaan. 

On kirmailtu hymy huulilla, ajatukset pilvissä. Iloisen pirteänä, rakastuneena elämään. 

On laahustettu syyspakkasilla mieli maassa, uupuneena ja ajatukset levällään. 

Näiltä kujilta on niin  paljon muistoja, ettei ne kaikki mahdu muistojen arkkuun, 
mukaan omaan kämppään josta nyt olisi tehtävä koti. 

Näillä kulmilla olen kokenut ensimmäisen koulupäivän riemun. 

Yläasteen uhman, ensimmäisen tupakan, ihastumisen ja pelon kuolemasta. 

Täällä, kotipaikkakunnalla olen kokenut vääryyden ja itsekkyyden. 

Rakkauden lähimmäistä kohtaan ja pettämisen jättämät syvät arvet. 

Täältä paikasta olen saanut niin paljon, etten enempää osaisi toivoa. 

Nyt olisi viimein aika päästää kokonaan irti. 

Haluan elää, kokea ja tuntea. 

Olen jo yrittänyt, mutta

silloin siipeni eivät kestäneet, vaan kerta toisensa jälkeen palasin näille kulmille takaisin.

Nyt sulkia on saatu lisää. 
Nyt olen oppinut, ettei minun tarvitse pelata aikaa vaikka elämä potkisi
liian lujaa, liian arkoihin paikkoihin. 
Nyt tiedän, että räpytellessä eteenpäin kohti myrskyä 
ei potkut tunnukaan pahalta, vaan antavat kaksinkertaiset voimat jaksaa jatkaa kohti määränpäätä.

ei potkut tunnu pahalta, vaan antavat voimaa jaksaa eteenpäin.

Nyt tunnen, että pärjään. Olen vahvempi. 

Nyt kun on hyvä olla, uskon sen antavan voimaa elää omillaan. 

Erillään niistä lapsuuden kahleista.

Tämän viikonlopun oon viettäny kotona porukoilla. Aivan sikanastaa ! Oma kämppä on tosi jees, mutta päivä toisensa jälkeen opin arvostaan enemmän entistä kotia. Vaikka muutaman vuoden oon asunu jo käytännössä kattoen "omillaan" tuntuu silti että tää ois meitsin koti, aina ! Ehania syyspäiviä kaikille ♥

♥ Kake

jos se ei välittäisi niin ei se enää olisi tässä

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn . 

Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo. 
Mä puristan silmät tiukasti kiinni. 
Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon kuin mielenkin. 
Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi. 
Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.
 Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena, puhtaan kirkkaana pallona. Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.

Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku jonka takia herätä aamuun uuteen, jonka takia elää. 
Sanotaan, että ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi.
 Miksi sitten itken, jos joku itkee puolestani, välittää.
 Miksi ahdistun, jos joku tuntee minut. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle. Joskus tuntuu, että mun raajat ja sielu on sidottu johonkuhun kiini. Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 
 Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.
Se tietää miltä minusta tuntuu.

 Jos se ei hymyilisi, se ei tietäisi . Jos se ei tietäisi, se ei välittäisi. 
Jos ei välittäisi, niin ei se olisi enää tässä. 

♡ Kake