Mulla on
kaikki tosi hyvin, mutten kiellä etteikö vois paremminki olla. On koti,
ruokaa, vaatteita, terveyttä ja mikä parasta, paljon läheisiä jotka
auttaa, tukee ja välittää. Aidosti. Tunnen siis olevani todella
onnellinen. Toki voisin omistaa oman kämpän, hemmetisti rahaa, porschen...
No joo, mutta mun perhe on siis perussuoriutuja tyyppiä. Me omistetaan
pieni omakotitalo, jossa on kyllä kaikki tarpeellinen. Se sisältää
paljon hyviä muistoja, mutta myös karvaita pettymyksiä. Sieltä talosta
on 12 sisarustani lähtenyt jatkamaan omaa elämää, muuttanut erilleen,
lentänyt omille siivilleen. Vielä joskus on minunkin aika (toivottavasti aika pian).
Niinku monet jo varmaan tietääki, ei meidän talossa ole televisiota,
pelikonsoleita tai stereoita. Ei kylpyammetta, lasiovia tai terassia. Ei
meillä ole hienoja kalusteita, trampoliinia tai tapetteja. Ei meillä
haise raha. Meillä tuoksuu koti; elämä ja välittäminen. Meillä ei ole
vara ostaa joka viikko uusia vaatteita, kalliita joululahjoja, ei tehdä
ulkomaanmatkoja tai laskettelureissuja. Ei ostaa hienoja viinejä,
tauluja tai astioita eikä meillä ole vara edes harrastaa kalliisti. Me ollaan perussuoriutujia, ei mitään hemmetin porvareita.
Ja kyllä, olen onnellinen. Siksi ihmettelenki suuresti monien ystävieni
asennetta. Mun elämä on pilalla, tää on täyttä paskaa, miks mä en..
Eräs kaverini toivoi joululahjaksi mopoautoa ja pettyi karvaasti ku
saikin käytetyn derbin. Meidän talossa on honda monkey jolla kaikki
sisarukset on ihan yhtä hyvin päässy mopokauden läpi viilettään. Toinen
kaveri soitti kerran, ku ei sähkökatkoksen takia nähny uusinta huippis
jaksoa. Ja se tuntu ottavan tätä aivoon, paljonkin. Vittuuntuneena tähän
ainaiseen valitukseen muistutin ettei meillä ole edes televisiota. Yksi
ystävistäni valittaa ku tältä otetaan puhelin öiksi pois. Mulle
maksettiin ensimmäinen puhelin kahdeksannella luokalla, siihen asti
maksoin omat kännykkäni ja puhelinlaskut. Pari viikkoa sitten eräs
ystäväni nalkuttaa että elämä meni pilalle ku jäi ryyppyreissu väliin.
Piti koko viikonloppu vahtia pikkuveljeä. Voi sitä autuuden päivää jos
minä saisin viettää kaksin koko viikonlopun pikkuveljeni kanssa. Se ois
luksusta se, omistanhan maailman ihanimman pikkuveljen !♥
Niin
että miettikää oikeasti, onko kaikki "pilalla" ennenku niin väitätte.
Nimittäin mä väitän, että aina voi mennä huonomminki ! Nauttikaa hyvät
ihmiset siitä mitä teillä on ! Olkaa onnellisia siitä, mitä te saatte,
älkääkä vittuuntuko siitä mitä ette saa. Pitäkää kiinni niistä
ihmisistä, jotka rakastaa ja kunnioittaa teitä ja jättäkää ne pettävät
luuseriystävät omaan arvoonsa. Elämä on annettu elettäväksi ja jos
asenne on kohdillaan, siitä tulee huikea kokemus. Muista, että voit itse
paikkaamalla omaa asennettasi vaikuttaa jokaiseen asiaan. Kaikista
asioista löytyy OIKEASTI jotain hyvää ja jokaisen vitutuksen takaa paljastuu suklaisen suloinen hymy. Eikä se ole pelkästään tylsä
klisee, vaan ihan tekstattu fakta!
♥Kaisa
