pudotus on korkee, se koskee kun sen kokee

Poika katsoo tyttöä silmiin, hymyilee ja kuiskaa että välittää. Että ei antaisi tätä koskaan pois, pitäisi kiinni vaikka mitä tapahtuis. Poika puhaltaa tytön arvet ehjiksi, laittaa laastarit suuriin haavoihin ja vannoo että huominen on parempi. Poika silittää tytön kasvoja eritavalla kuin kukaan koskaan. Hän suukottaa ja saa tytön uskomaan tämän kaiken. 

Tyttö eli ennen yksin, ei uskonut ketään, saatika välittänyt kenestäkään. Ihmisten sanat valuivat ohi, ne kaikuivat kuin kuuroille korville. Tyttö ei koskaan ollut tuntenut tällätavalla, eikä edes halunnut tuntea. Hän oli paennut tunteita ja ajatuksiaan vaikka tiesikin että jokainen niistä kuului elämään. 

Tämä tunne tuli yllättäen, tunne että voisi antaa kaikkensa ja enemmänkin. Elämän tarkoitus tuli niin kovin yllättäen, ettei tyttö kyennyt sanomaan ei. Hymyä ja naurua, ilonpilkahduksia ja suuria sanoja. Ihania sanoja, joista tahtomattaan  tyttö uskoo jokaisen. Tyttö niin harvoin itsekään sanoo välittävänsä ja kun se tapahtuu, se myös pitää. Eikä sellainen katoa hetkessä. Sitä ei voi pyyhkäistä pois, kuin kyyneleen poskelta. Sitä ei voi sulkea pois, kuin ruman kuvan rumilla sivuilla. Se tulee luonnostaan; maailman ihanin tunne, joka kuitenkin lopulta satuttaa, tappaa sisältä. 

Tyttö on päässyt täydelliseen tunteeseen ja humaltunut elämästä. Tyttö on kiivennyt korkeimmalle portaalle, eikä ymmärrä kuinka helposti sieltä voi pudota. Ei tarvita kuin pieni tönäisy, ja sieltä lentää alas. Ja vaikka poika niin välitti, ei tyttö ole enkeli. Ei tyttö omista siipiä, vaan tippuu, eikä yhtäkkiä enää olekaan ketään ottamassa vastaan. Tytön annetaan tippua kuin siipirikon linnun. Pudotus on niin korkea että jokainen metri sattuu. Ja kun lopulta tömähtää pohjalle, jääkö tytöstä mikään ehjäksi ? 

Tyttö kaivaa nallen tyynyn alta ja puristaa sitä tiukasti itseään vasten. Tyttö tiesi että näin tulee tapahtumaan, tapahtui aina ennenkin.Tällä kertaa siihen ei vain osannut varautua, ja se tuntui siksi niin pahalta.  Mikä meni vikaan ja kuka on syypää? Ei, ei tyttö syytä itseään. Ei oikeat tunteet katoa hetkessä, ei ne unohdu. Jotain tapahtui, mutta kukaan ei ole valmis kertomaan mitä. Nalle hymyilee tytölle, kuiskaa että tämä pärjää. Tyttö tietää ettei tarvitse ketään, riittää että luottaa itseensä. Silti elämä on helpompaa, kun olisi joku joka välittää, joku nallen kaltainen ystävä. Tyttö tietää että pärjää jos vain tarpeeksi haluaa. Tyttö ei halua olla riippuvainen kenestäkään, luottaa kehenkään. Vaikka loppupeleissä tietääkin ettei se tule toimimaan.

♥Kake