jokainen ihminen on laulun arvoinen

Katselen iltayöhön. Ihmisiä valuu ohitseni.

Päivän kiire on tuntunut jäävän kotiin. 

Ihmiset vaeltee ilman päämäärää, ilman paikkaa johon mennä. 

Humalaisia nuoria kulkee ohi puhuen suureen ääneen. Tuntuvat vertailevan jotain. 

Kuuntelen ihmisiä.

 Monien puheesta ei enää saa selvää. 

Joku äiti kulkee lastenrattaiden kanssa. Pitää suun tiukasti viivalla ja vilkuilee kokoajan ympärilleen. 

Ehkä sitä pelottaa. Pelottaa jokin, jota en itse edes tiedä olevan olemassa. 

Rakastan ihmisiä. Niiden erilaisuutta, vastakohtia, ulkonäköä ja sielua. 
Jokainen ihminen on yhtä erilainen kuin kaikki lumihiutaleet.

Saatamme ehkä näyttää samalta kuin joku toinen, mutta silti me olemme erilaisia. Meillä on erilainen sisin. Olemme kaikki omalaatuisia. Omia persoonia. 

Ei mikään ole niin kiehtovaa kuin ihmiset. 

Hyvät, pahat ja rumat. Kauniit, rohkeat ja luonnolliset. Tyhmät ja fiksut. Se on kaikki kaunista. 

Ihmisiä voi katsoa häpeämättä. 

Tuntematta mitään. Tai tuntemalla sen kaiken.

On ihanaa kulkea ulkona katsellen  ihmisten menoa. Keksiä tarinoita päänsisässä. 

Jokaiselle ihmiselle

Kesäloman viimeset viikot alkaa olla käsillä. Aika kuluu ku siivillä, reissaamista, löhöilyä, elokuvia ja treenejä. Koulun alkuun enää kaksi viikkoa. Mihin katosi kesäloma?

  ♥ℒℴѵℯ Kaisa