14.6.12

anna mun olla syypää sun hymyyn

Olen kuin laiva avomerellä.
Seilaan edes takaisin
minulla vain ei ole päämäärää.
Välillä vastaan tulee kiviä,
kierrän ne, mutta
jos laiva osuu pohjaan,
jään jumiin. 
Jolle kukaan auta minua,
jään paikalleni.
Siinä seison,
kunnes lahoan.
Mutta jos joku pelastaa minut,
voin jatkaa seilaamista.
Huolettomana ja
intoa puhkuen.
Kaisa


6 kommenttia:

  1. Voi miten ihana toi runo, paikkaansapitävä ! Onko sun keksimä ?:) Ja mielettömän kesäisiä kuvia !

    VastaaPoista
  2. sairraan hyva runo kaisaaaaa :) kuka tuo jarkko on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. thänks ! se on yks kavereissoni.:)

      Poista
  3. Anonyymi15/6/12

    tässä demi.fi-arvostelu :--)

    Siisti ja yksinkertainen ulkoasu, tosin bannerin teksti hieman jotenkin suttuista. Blogin nimi kiva, kun ei tule jokapaikassa vastaan tälläistä! Mukavasti tekstiä ja kivoja kuvia. Nätti bloggaaja tämäkin :---)

    t.Tatjana / hrrand0m.blogspot.com

    VastaaPoista

Kaikki risut & ruusut tervetulleita,
mutta jätäthän asiattomat kommentit heittämättä
kiitos ! :)