mä nään tuulilasin läpi suomen, vanhois valokuvis ongelmanuoren

Se hyppelee nauravin silmin, pyörittelee lanteitaan ja vetää suun leveään hymyyn . 
Sen silmistä vilkkuu tuhannet tähdet, sielusta elämän palo. 
Mä puristan silmät tiukasti kiinni. 
Kädet nyrkissä istun kapean jakkaran päällä. Hetkessä kipu ja tuska valtaa niin kehon, kuin mielenkin. 
Mä vedän syvään henkeä, mutta ilma on tummanpuhuvaa, liian raskasta hengitettäväksi. 
Vaikka silmät on tiukasti viivalla, välistä mahtuu vierähtämään kristallin kirkas, suloinen kyynel.
 Se tippuu poskelle, vierähtää näppärästi kaulalle ja jää rinnuksille pikkuruisena, puhtaan kirkkaana pallona. Se hymyilee mulle, ja mä olen varma että se on ainut.

Sanotaan, että on helppoa jos on joku joka välittää. Jos on joku jonka takia herätä aamuun uuteen, jonka takia elää. 
Sanotaan, että ihmiset lähelläsi tekee sinut onnelliseksi.
 Miksi sitten itken, jos joku itkee puolestani, välittää.
 Miksi ahdistun, jos joku tuntee minut. Jos olen päästänyt jonkun liian lähelle. Joskus tuntuu, että mun raajat ja sielu on sidottu johonkuhun kiini. Joskus tuntuu että olen oikeasti maailman vanki. 
 Se kattelee mua pää kallellaan, pyyhkäisee silmäni ja hymyilee.
Se tietää miltä minusta tuntuu.

 Jos se ei hymyilisi, se ei tietäisi . Jos se ei tietäisi, se ei välittäisi. Jos ei välittäisi, niin ei se olisi enää tässä. 

Nuhaa, kuumetta ja yskää. Pahaa oloa ja hengailua asuntolalaisten kanssa. Ihanata torstai-iltaa ja sillee , toivottaa Kake♥