edellisen loppu on aina uuden alkua

 

Ajatuksia pyöri päässäni laidasta laitaan, enkä kyennyt tarttumaan niistä yhteenkään. Kevätaurinko puski     hikeä otsalle, mutta mieli oli kuin aaveretsastajalla. Hiki pursusi ohimoilta kaulalle, tunki nenään pistävänä hajuna ja sai minut juoksemaan yökkien vessaan. Istuin vessassa ja yritin miettiä, kuinka pahan olon saisi loppumaan. Katselin itseäni kriittisesti peilistä ja tunsin syvän itseinhon kasvavan sisälläni. Silmäpussini roikkuivat polvissa asti ja kasvojen iho kellersi kuin ylikypsä persikka. Olen vasta kuudentoista. Ei tällaista tulisi tapahtua.

         Kirpeä pakkasilma nipisteli poskia ihanasti. Maistelin makeaa kaakaota joka poltti kielen kärkeni kippuralle. Tunsin itseni täydelliseksi. Ehkäpä tänään kaikki muuttuisi. Puristin Ossia kädestä ja hän vakuutti haluavansa minua. Tuntui hyvältä, tunsin kerrankin olevani olemassa. Nuuhkin Ossin tuoksua. Kirsikkaa ja apilanlehteä, siihen tuoksuun nukahdin. Aamulla herätessäni olin yksin. Tunsin itseni likaisemmaksi kuin koskaan. Tätäkö se oli?
          Kun jäin yksin, luulin kuolevani. Eihän kukaan elä ilman ystävää. Liikaa kipua ja kaipuuta liian lyhyeen aikaan. Luulin olevani pidetty ja rakastettu, mutta totuus tuli ilmi liian myöhään. Ei kukaan minusta välittänyt. Olin vain pelinappula elämän suurella pelilaudalla. Tunsin lapsena erään tytön. Se tyttö eli jokaisen päivän rakastaen ja kunnioittaen ihmisiä. Silti tämä tyttö joutui kuulemaan ivat ja pilkat päivittäin. Meissä oli ero, minulle niitä ei kerrottu. Tämän vatsassa elävän möhkäleen aion säästää kylmältä maailmalta. En anna koskaan pahan tulla, vaan kohtelen sitä, niinkuin olisin halunnut itseäni kohdeltavan. Meistä jokainen kaipaa rauhaa, rakkautta ja läheisyyttä.                   . 

Eii, en ole raskaana !  Tuo teksti on kopsattu suoraan mun äikänkokeesta, jossa tehtävän antona oli kirjoittaa lyhyt tarina, joka sisältää visuaalista kuvausta, näköhavaintoja, hajuja, maku-kuulo ja tuntoaistimuksia.

Eilen oottelin musatunnin jälkeen melkeen kolmetuntia koululla. Yritin soitella kotiporukoille, mutta kukaan ei vastannu puhelimeen. Eli en siis saanu kyytiä kotii. Ketutti niinmaanperkeleesti että loppujen lopel lähin sitte käveleen kohti Nivalaa. Rauskilta on noin 20 kilsaa meille kotiin. Päällä mulla oli ainotossut, sukkahousulegginssit ja huppari, jota ei ees kiinni saanu. Aivan järetön tuuli ja olin ihan umpijäässä. Noh, saipahan ainakin liikuntapassimerkinnän. Tänään sitte kahdeksaksi kouluun. Puolitoista tuntia yhteiskuntaoppia ja sitte ois pitäny olla terveystietoa. No, ei ollu opettajaa, joten saatii vapautus siitä tunnista. Ihan lepi, mutta vähä vitutti mennä tunnin takia koululle. Sitte Tarun kyydillä Nivalaan, tsippailua keskustassa ja kotiin.Tosiaan. Mulla on koulua jäljellä noin viikko !(; Sen lisäksi kolmen viikon harjottelujakso, eikä mulla kyllä ole paikkaa hommattuna ! + yks lauantaityöpäivä, järkätään se Match show . Leikkimielinen koiranäyttely. Jippii. Että tervetuloa vain ! Nyt lähen pikasesti lukemaan yhen kirjan loppuun, josta sitte pitäs saada tehtyä kirjaesitelmä ! Oikeestaan mun pitää kyllä tehdä niitä 9 kirjasta.. Miten niin jääny jotain rästiin? Eikai nyt sentään.

Räikeetä weekendiä & vapunaikaa kaikille tosi tasapuolisesti !
♥ Kaisa